Minä minä minä!!! En edes muistanut tämän olevan vielä elossa, ihan tsäkällä vaan törmäsin, kun googlettelin itteeni:D ("on silläkin huvit." "Joo, ainahan se oli vähän häiriintynyt."). Nyt vaan tuntui siltä, että haluan jakaa paloja itsestäni tänne. Taas. Ehkä. Eli katsellaan, miltä tulevaisuus näyttää.

Ja nyt pakko sanoo heti alkuunsa, että jos eksyt sivuille ja luet kirjoituksia, niin pahoittelen jos bongaat jotain ikäviä kirjoituksia itsestäsi. En todellakaan ole kirjoittanut niitä haukkumismielessä, en pilkatakseni tai mustamaalatakseni. Sen kun vaan purin oloani "paperille". Pyrin kirjoittamaan aitoa teksitä, aitoja ajatuksia. Siksi olen esimerkiksi nimitellyt entistä tulevaa luokkaani. Tämän tein ilman parempaa tietoa, kuulopuheiden perusteella ja nyt jälkeenpäin voin sanoa, että tuo uusi ryhmäni oli parhain kaikista. Oikeesti, parempaa en olisi voinut toivoa. Ja sitten muut mielipiteet yksityishenkilöistä voin perustella sillä, että kyllähän jokainen ajattelee "mustia" lähimmäisistään aina ajoittain. Minä vaan satuin kirjottamaan ajatuksiani tänne. Ajatuksia, jotkaeivät ole enää samoja kuin silloin. Ok?=) like you all.

Millä voi puhistaa tietokoneen näytön? Mulla se on suoraan sanottuna ihan kakkanen, mikä on tosi ironista sillä olen siistein ihminen, jonka tunnen. Heti seuraava Frendejen Monicasta. It's not fair... Ei oo yhtään kiva käyttää koko konetta, kun joka kerta joutuu miettimään, että miten se on voinu likaantua ja NAARMUUNTUA, vaikka oon niin hyvin pitänyt.

Nyt taas masennuin, ei huvita kirjottaa enempää.

Tajusin tänään, aamutuimaan mainoksia jakaessani, että mulla on ollut aivan mahtava loma, vaikkakin aivan erilainen kuin kaikki aiemmat. Tai ehkä juuri siksi. Olen ollut suht paljon töissä, mukavissa ja mieleisissä, ja tavannut suht vähän ihmisiä, kavereita. Olen siis viettänyt laatuaikaa itseni kanssa. ----> Olen saavuttanut tavoitteeni.

Lähdin Englantiin, jotta voisin löytää lisää itseäni, koska syksy 2005 osoitti hyvin vahvasti, että täällä se ei onnistu. Ei tässä ajassa eikä minussa. Piti päästä pois. No Englannissa sain kyllä aikaa itselleni, välillä liiaksikin. Tavallaan se meni liian kauaksi, ihan toiseen ääripäähän. Koin toki rauhan hetkiäkin, hienoja sellaisia. Ja tarpeeksi useita, sillä 28.10 tuntui hyvältä palata kotiin.

Alkuhankaluuksien jälkeen aika meni hyvin, mutta sitten "unohdin taas itseni". Olin taas ihan purkissa. Jotenkin olin päästäny ajatukset taas samoille radoille. Ajattelin paljon muutaman vuoden takaisia tapahtumia, kävin mielessäni jo käytyjä keskusteluja uudelleen ja uudelleen, jossittelin eli yleensä ottaen elin taas vain menneessä. Oli lievä shokki tajuta, että täytän tänä vuonna 19 vuotta. Mitä, vastahan se oli 15? Ei hyvä, ei yhtään. 

Kesäloma tuli siis tarpeeseen. Oli mukava, että isän työpaikka oli uudessa paikassa ja kaikki oli täysin erilailla kuin viime kerralla. Ja enhän minä siellä kauaa ollut, muutama hassu viikko. Siitä alkoi sairasloma aika, jolloin puuhastelin myöhään yöhön kaikkea luovaa askartelua ym näpertelyä omassa huoneessani. Ja jotenkin monen kiemuran tai suoran kautta olin tässä onnellisessa hetkessä.

Kirjasto on loistotyöpaikka. Näin on näreet. Tykkään ihan hulluna. Yleensä on ihan kivasti hommaa, lähes kaikki virheet on paikattavissa tai ainakin ne on erittäin helppo kätkeä, on sekä toimistohommia että luovempaa toimintaa, saa uutuuskirjat ekana, ei tarvii maksaa varaus/myöhästymismaksuja, voi peukaloida kavereidenkin lainatietoja, mukavan pituinen työpäivä (7h15min) jne........ Suosittelen jos vaan on mahdollisuus pyrkiä.

Ei oikeestaan ees haittaa, että kesäloma ei oo mulle kesälomaa. Tykkään olla näin. No tietty olis voinu olla kiva reissata jossain, mutta aina ei voi.

Nyt irc-galleriaan ja siitä nukkumaan.

Ai kuinka hienosti oon pitänyt siskoni ajanhermolla tapahtuneista asioista...

Joo, ei tosiaan oo ollu mitään mun lempiaikaa nää männäpäivät. Oon torbedoinu kaiken, monta kertaa koko paska on helähtäny alas. Kovaa ja korkealta. On toki mukavaakin ollut mm. perjantaina, kun menin kaverin kaa sen mökille yöks. Mökki on erittääin alkeellinen ja saaressa ja ainut lajinsa edustaja niillä tienoilla. Siellä sai olla ihan rauhassa. Todella rauhassa, oon vaan kerran aiemmin elämässäni ollut niin rauhassa. Ehkä pääsen joskus uudelleen, ehkä en. Luultavasti siihen ekaan paikkaan en enää koskaan pääse, mutta onneksi muistan sen vielä tosi hyvin (ei reetta, en viittaa tässä nyt mihinkään "äidin masussa" kokemuksiin, vaan ihan toisaalle).

Mutta se helähtelevä kakka. Rikoin kaverin hienot aurinkolasit, toisen kaverin vanhempien kylmälaukun ja omat uudet äidinostamat kalliit valkoisen caprit. Jokainen joka mammani tuntee, tietää että harvemmin ostaa tyttärilleen kalliita valkoisia housuja. Nytkin puolivastentahtoisesti ja eikös tämä pösö heti toisella köyttökerralla saanut ne täyteen jotain mustaa. Oon jo melkein kaikkee kokeillu saadakseni ne puhistumaan. mäntysuopaa, fairya, vanish oxy actionia (joo-o), roll-on Beckhamia ja nyt vikana oljenkortena tajutujua valkaisijaa/tahranpoistajaa. Jos tuo ei toimi, lähtee maailmalle monta valituskirjettä. Mutta parasta toimia, "en nimittäin voi elää", jos ne jää likasiksi. Inhoon omaa elämääni tällä hetkellä. Toivoisin niin, että ne olis yhä valkeet ja ihanat ja kauniit ja uudet.

Ja paskojen paska. kaveri ei päässy yliopistoon, eikä täten aloita tänä vuonna opiskelua. Inhottava harmi ja surku kun se oikeesti näki ihan hirmuisesti vaivaa ja on hyvä. kakka universumi. Sitä voi aina syyttää.