Tajusin tänään, aamutuimaan mainoksia jakaessani, että mulla on ollut aivan mahtava loma, vaikkakin aivan erilainen kuin kaikki aiemmat. Tai ehkä juuri siksi. Olen ollut suht paljon töissä, mukavissa ja mieleisissä, ja tavannut suht vähän ihmisiä, kavereita. Olen siis viettänyt laatuaikaa itseni kanssa. ----> Olen saavuttanut tavoitteeni.

Lähdin Englantiin, jotta voisin löytää lisää itseäni, koska syksy 2005 osoitti hyvin vahvasti, että täällä se ei onnistu. Ei tässä ajassa eikä minussa. Piti päästä pois. No Englannissa sain kyllä aikaa itselleni, välillä liiaksikin. Tavallaan se meni liian kauaksi, ihan toiseen ääripäähän. Koin toki rauhan hetkiäkin, hienoja sellaisia. Ja tarpeeksi useita, sillä 28.10 tuntui hyvältä palata kotiin.

Alkuhankaluuksien jälkeen aika meni hyvin, mutta sitten "unohdin taas itseni". Olin taas ihan purkissa. Jotenkin olin päästäny ajatukset taas samoille radoille. Ajattelin paljon muutaman vuoden takaisia tapahtumia, kävin mielessäni jo käytyjä keskusteluja uudelleen ja uudelleen, jossittelin eli yleensä ottaen elin taas vain menneessä. Oli lievä shokki tajuta, että täytän tänä vuonna 19 vuotta. Mitä, vastahan se oli 15? Ei hyvä, ei yhtään. 

Kesäloma tuli siis tarpeeseen. Oli mukava, että isän työpaikka oli uudessa paikassa ja kaikki oli täysin erilailla kuin viime kerralla. Ja enhän minä siellä kauaa ollut, muutama hassu viikko. Siitä alkoi sairasloma aika, jolloin puuhastelin myöhään yöhön kaikkea luovaa askartelua ym näpertelyä omassa huoneessani. Ja jotenkin monen kiemuran tai suoran kautta olin tässä onnellisessa hetkessä.