Ai kuinka hienosti oon pitänyt siskoni ajanhermolla tapahtuneista asioista...

Joo, ei tosiaan oo ollu mitään mun lempiaikaa nää männäpäivät. Oon torbedoinu kaiken, monta kertaa koko paska on helähtäny alas. Kovaa ja korkealta. On toki mukavaakin ollut mm. perjantaina, kun menin kaverin kaa sen mökille yöks. Mökki on erittääin alkeellinen ja saaressa ja ainut lajinsa edustaja niillä tienoilla. Siellä sai olla ihan rauhassa. Todella rauhassa, oon vaan kerran aiemmin elämässäni ollut niin rauhassa. Ehkä pääsen joskus uudelleen, ehkä en. Luultavasti siihen ekaan paikkaan en enää koskaan pääse, mutta onneksi muistan sen vielä tosi hyvin (ei reetta, en viittaa tässä nyt mihinkään "äidin masussa" kokemuksiin, vaan ihan toisaalle).

Mutta se helähtelevä kakka. Rikoin kaverin hienot aurinkolasit, toisen kaverin vanhempien kylmälaukun ja omat uudet äidinostamat kalliit valkoisen caprit. Jokainen joka mammani tuntee, tietää että harvemmin ostaa tyttärilleen kalliita valkoisia housuja. Nytkin puolivastentahtoisesti ja eikös tämä pösö heti toisella köyttökerralla saanut ne täyteen jotain mustaa. Oon jo melkein kaikkee kokeillu saadakseni ne puhistumaan. mäntysuopaa, fairya, vanish oxy actionia (joo-o), roll-on Beckhamia ja nyt vikana oljenkortena tajutujua valkaisijaa/tahranpoistajaa. Jos tuo ei toimi, lähtee maailmalle monta valituskirjettä. Mutta parasta toimia, "en nimittäin voi elää", jos ne jää likasiksi. Inhoon omaa elämääni tällä hetkellä. Toivoisin niin, että ne olis yhä valkeet ja ihanat ja kauniit ja uudet.

Ja paskojen paska. kaveri ei päässy yliopistoon, eikä täten aloita tänä vuonna opiskelua. Inhottava harmi ja surku kun se oikeesti näki ihan hirmuisesti vaivaa ja on hyvä. kakka universumi. Sitä voi aina syyttää.