Omg! Oonkohan mä ihan kun se Salkkareitten Annika? Jotenkin sellanen epäkohteliaisuus tulee multa aika luonnostaan. Ei hyvä. Tai siis jotenkin vaan ärsyttää niin suunnattomasti kaikki isän valitukset jne. Ok, siis kyllähän mielipiteen saa sanoo, mutta jotenkin tuntuu että miehet on aina paljon suorempia ja samalla jyräävämpiä. Tuntuu myös, kun isä kuvittelsi että on joku kiviaika (paha, just tolleen sanoin tänään isälle -teinisti- ja en ees sanonu oikein.. Kiviaika.. errrrrr), millon vanhemoien sana on ehdoton ja lapset on tyhiä tauluja joista tulee vanhempiensa piirtämiä karttoja. Ja noloo, kun haukuin tänään yhtä tyttöö koulussa nynnyks. joo. Naurakaa vaan, mutta onhan toi tosi noloo. Kyllähän siskoja voi haukkua ja ystäviä, mutta ei taida toi olla paras tapa tutustua uusiin ihmisiin.. Ja taisinpa tehdä tuon vielä luokan edessä just ennen esitelmää. Kivat. Älkää peljätkö, en mä siis mitenkään skitsahtanu, ihan leikillään vaan ("noinhan ne aina sanoo"), mutta kun oli pinna ollu koko päivän erinäisistä tapahtumista johtuen aika kireenä, niin en oikein tavoittanut vitsikästä äänensävyä.

Mulla on varmaan joku ikäkriisi. Tajusin, että tänä vuonna täytän 19 vuotta vaikka en oo vielä ees ollu 18. Aika menee vähän turhan liian nopeesti, tai mun mieli ja ajatukset liian hitaasti. Turhahan tota on purnatam, mutta purnaaminen helpottaa. Tänään kyllä viettettiin yks ihana välkkä "possella". Hirveesti vaan naurua ja päättömiä juttuja ja ainakin kaikki näytti iloisilta. Ihan outoa, kun ne sitten kohta lähtee. Mutta nyt mun pitää lähtee lukemaan ruotsia, täysin unohin että huomiseksi piti opetella kappaleen sanat..