Tunnen itseni aika hyväksi lukiolaiseksi tällä hetkellä. Oon keksiny uuden kikan saaha historian esseet valmiiksi määräpäivään mennessä ja ilman stressiä: kirjotan aina vähän iltasin ennen nukkumaan menoo. Oon nimittäin koulun jälkeen oikeestaan aina kiireinen muiden juttujen ansioista (esim. tänään: välipala, mainosten lajittelu, jako, iltaruoka, keittiön siivous, läksyt, ylijäämä mainosten hävitys keräyslaatikkoon, venyttelyt ja jumppa samalla Frendejä seuraten ja vähän yli, seuraavan päivän vaatteitten valinta, uimakassin pakkaus ja kello oli vähän päälle yheksän.), mutta en saa kunnolla levollista unta mikäli tekemättömät asiat pyörii mielessä. Eipähän pyöri, jos avaan koneen ja kirjotan ees muutaman lauseen, kuten eilen. Tänään sitten naputin kylmän sodan loppuun ja huomenna voin siirtyä Saksan tilanteeseen. Five ready, 4 more to go. Ihanaa. Jos tää onnistuu, on eka kerta kun 80% esseitä ei jää vikalle viikolle ennen palautusta.

On oikeestaan ihanaa olla lukiolainen ja yritän jatkossa ottaa siitä enemmän iloa irti ja yrittää enemmän opiskelun suhteen. On se vaan nimittäin niin ihanaa kun onnistuu! Esim. tänään enkun tunnilla ope tarkasti joskus muinoin tunnilla kirjoitetut omat lauseet ja mulla oli kaikki viis oikein. Vau, ei oo koskaan ennen tainnu olla enkussa mikään tehtävä kokonaan oikein. Ei ainakaan mikään ei-aukko tehtävä. Olen ylpeä itsestäni. On myös kivaa opiskella sellasia ei-niin-miellyttäviä-aineita. Euroopan unioni kurssissa oon aika huono, mutta yritän lukee sanomalehet aamulla paremmin, jos vaikka jotain ajankohtaista tarttuis muistiin. Ja jos ees kuuntelen ja keskityn tunneilla, se on hyvä. Ja hymyilen; on varmaan opettajille aika kakkamaista yrittää siirtää tietoa nukkuvalle tai yrmylle nuorisolaumalle. Ja ennen kaikkea otan ilon irti tästä vikasta kuukaudesta, jonka mun kaveritón vielä koulussa. Hurjaa ajatella, että kohta he poistuvat eivätkä enää tuu... Kyllähän mä tiesin ennen Englantiin lähtöö, että joku päivä tää on edessä, mutta ei tälläseen oikein voi varautua. pitää vaan ottaa esiat sellaisina kun ne on, ja kääntää ne positiivisiksi. Oon saanu uusia kavereita, ja se on hyvä juttu. Tai no, eihän ne suhteet vielä kovin vahvoja oo, mutta vastahan oon kuukauden ollu tossa ryhmässä.

Nyt kirjotan päiväkirjan ja sitten luen ihanaa Zahiria. Huomenna tosiaan aamusta uimaan, kun vasta kahelta alkaa koulu. En malta oottaa, että pääsen sinne!! En nyt sentään niin hyveellinen oo vielä, että sitä uuden oppimista venaisin tai enkun tuntia, vaan kaverin näkemistä. On nii-in kivaa yhessä. Ja se rohkasee siihen, että viellä lukiossakin löytää tosiystäviä.