No empä muista millon olisin viimeks valvonu näin myöhään. Lajittelin siskon kaa mainoksia puol yhteentoista ja sitten iski hirveet omantunnon tuskan, kun oon vaan haahuillu siellä sun täällä, enkä oo hissan itsenäisiä esseitä saanu yhtään kirjotettua. No aloin kirjottaa, mutta napsautin myös mesen päälle ja auppisperheeni uusi au pairhan se siellä! Tykkäsin tytöstä aivan mielettömästi, siellä Englannissa, jahka pääsin alku huolestuneisuudestani. Mukava oli jutella. Mutta f*cking host family!! Kyselin, että onko tytölklä kamuja, niin kertoi tavanneensa muutaman kerran perheen lapsien serkkua, joku 20v. Tim. Tasan ei käy onnenlahjat: miks meitä ei voinu esitellä??? No mitä väliä enää, mutta silti. Kun mieleen vaan nousee oma hätä ja miten perhe vaan muka vilpittömällä ilmeellä harmitteli, kun eivät tunne ketään about mun ikäistä. Mennyttä, mutta kyllä pitäis aina olla rehellinen.

Kuopiossa aleissa meni koko päivä. saldo: poolopaita (siskoni tycker inte), kaks pantaa ja pipo. Hurraa. En löydä ikinä housuja.... Vaivun shoppailumasennukseen...

Illalla kaverin kaa kävelylenkillä, sitten "ikuisuuden" jubailin erään toisen kaverin ovella. On ystävät kyllä tärkeitä lahjoja meidän elämiimme.