Muahhahhaa! Mulla ei oo aikoihin ollu näin hauskaa päivää. Voi ziisus=`D. Se alkoi oikeestaan vasta koulussa, kun oli aika kenraaliharjoitusten, jotka olivat samalla ekat harjoitukset. Matkalla saliin törmäsin ystävääni, joka olisi halunnut esitellä koulukuviaan (mekin saatiin!), mutta mä tokaisin: "sori, hirvee kiire. Pitää mennä laulamaan!" kaveri näytti aika puusta pudonneelta, ei nimittäin tiennyt että laulamme juhlassa. No salissa ryhmityimme pianon lähistölle ja music geniuis hyppäsi puikkoihin. Eka oli vähän hysteeristä, kun se vaan alkoi soittaa, mutta ei sitten viittiny kertoo meille muille, että ei oo ollenkaan alku soittoo= tyyppi soittaa antaumuksella ja me vaan huojutaan rivissä. Ryhmänohjaaja oli saaha hepulin, kun luuli että tuo oli joku meidän vitsi. Nojoo. Sitten päästiin laulamaan ja voi että: en todellakaan muistanu, miten kivaa yhteislaulu on ja miten paljon tykkään esiintyä ryhmässä. Ja miten hauskat noi sanat on. Hoilotin ihan täysiä, se kävi ilmi, kun välillä vieressä kovasti laulavat hiljeni ja oma jollotus kuului, kuka ties, kaikkien korviin. No sanottakoon vielä, että puolet ajasta taisin vaan nauraa sika- kylttini takana... Mutta hubaa oli, aikun menis yhtä hauskasti torstaina yleisön edessä.

Sitten koulukuville tuli naureskeltua. En toki omilleni (paha) vaan kavereitten abiryhmäkuvalle. Kun jotenkin kaikki on siinä nii-in yliriehakkaan ja hysteerisen näkösiä. Kuin olisivat lentoon lähössä. Hehee, ihana muisto jää heille. Oikeesti, aikun munkin abikuva menis joskus noin..

Terveystiedossa huba jatkui. Ihme. Kun tehtiin paljon ryhmätöitä ja tytöt vaan heitti läppää, minä etunenässä. Ja sitten kun piti mennä esittämään eteen (ne työt, ei läppää), ope sano että:" ja sitten toinen tyttöryhmä" ja yks poika nousi pystyyn. Olin k-u-o-l-l-a nauruun!! En tietenkään voinu revetä, paitsi vähän, sillä sehän olis lapsellista ja tylyä, etenkin kun oli mukava poika kyseessä. No me oikeet tytöt mentiin sitten esittämään, mutta mua vaan nauratti niin... Puhuin sellasella "kohta pää räjähtää" äänellä ja ihan omiani!! Ope oli ihan äimänä, kun ihan punainen, silmät selällään ja suunpielet värisevä tyttö selittelee mitä sattuu (mutta kai ihan oikeita asioita), mutta skippaa kaiken kalvollalukevan tekstin.. En vaan voinu liikauttaa katsetta, etten olis revenny...

Ja kruununa päivälle, illalla kaupassa törmäsiin erääseen nuorehkoon miehen, jonka tunnen paremmin nimellä Gorilla.. Postin kirkkaansini orannsit housut jalassaan!! Alko taas naurattaa, mutta pidin pokan nippanappa, kohteliaisuuden nimissä, mutta voitte kuvitella ilmeeni. Kohta se käänsi katseen minuun päin ja katsoi vähän sellasella "painajainen on palannut" ilmeellä. etenkin kun aloin taas virnistellä mielipuolinlailla, kun hänellä oli pipo tekstillä "pappa betalar". Huomaa: mies on about 25v. ja oli ilmeisesti naisystävänsä kanssa asioilla (kuka hullu sekin oli..). huhuhuh...