Kiitos Rinta-Pollarille, Kakriaiselle, Kukalle, Peuralinnalle, Andille ja muille itsensä meidän ja maamme puolesta uhranneille. -loppu-

Heräsin vähän ennen yheksää, ja heti aamutuimaan sain kuulla äidiltä, miten entiset opettajani olivat örveltäneet iltaisissa pikkujuoluissaan, kotsan ja hissan lehtorit etunenässä. Jaa-a, vähän naurattaa.. Sitten käytiin ajamassa, olin jostain syystä tosi huonotuulinen. Miksi? Ärsytti, kun piti lähtee lenkille ja sitten fuhrer vaan tulee paukuttelemaan ovea joka toinen miinutti, vaikka kuinka kerron/valaisen/huudan, että en ole vielä valmis. Mutta ajaminen meni hyvin, opin tekemään loivassa mäessä lähdön ilman käsijarrua. Cool. Kotona samantien piti vaihtaa vaatteet, taas fuhrerin hoputtaessa, ja lähtee haudoille. Satoi, kuvun kansi ei halunnu aueta, kynttilät ei meinannu syttyä.... Lista on loputon. Mitä järkee käydä haudoilla, jos ei kuitenkaan kykene ajattelemaan kyseisiä ihmisiä? Kotiin oli kiva kävellä rauhassa. Levitin pyykit, laitoin uuden koneellisen tulemaan ja siinä se.

Nyt täytyy mennä tekee ruokaa. Sitten varmaan tehhään pipareita, MINUN eilen tekemästä taikinasta (ei kestänykkään sen teko kun 45min) ja haluisin kattoa tuntemattoman sotilaan. Vähän mua hävettää, kun en ole nähnyt sitä! Onneks ei oo hissaa eikä äikkää tässä jaksossa, niin ei pääse opet "nolaamaan" kysymyksillään. Jossain vaiheessa kamun kaa lenkille ja illalla linnanjuhlia, päiväkirjaa, ruotsia (isänmaallista).. tuollaista minulle.

Inhaa, kun söin eilen paljon karkkia, kävin juoksee (ja olin kuolla. Tai ainakin koomaantua) ja söin lisää. ei tunnu hyvältä mahassa.