Ihan tiedoksi vaan, että minä EN alennu kirjoittamaan tuota lausahdusta B:llä. En.  ...ja ihan kun se liikuttaisi ketään...

Mutta on riskiä ilmassa. Olen hermolomalla Iisalmessa, kiltti ystäväni minut kotiinsa otti ja kyyditsi vielä. Ja millä autolla!! Moneen kertaan sanoin hänelle, että koskaan en ole autoista kummemmin lämmennyt, eivät yksinkertaisesti kiinnosta minua. Ajan millä vaan (siis sitten kun saan kortin), kunhan ei ole mitään "äärettömän noloja" äänieffektejä* tms.. Mutta tuo auto!! Näin sen ekaa kertaa, kun odottelin jo ystävää kodissani ovella takki päällä ja kamppeet kasassa. Kuulin auton ääntä ja raotin ulko-ovea ja odottavan ilmeeni suuntasin pihan mutkaan, josta auto pian lipuikin näkyviin. No se ei ollut ystäväni auto, vaan ehkä just hienoin auto minkä oon ikinä nähnyt livenä (ja se on saavutus, kun on asunut Englannissa porvarialueella. Paitsi että onko porvari -sana käytössä kanaalin sillä puolen?). Tajusin, että hiukkasen noloo kun tällänen jo ihan hyvään ikään varttunut lyyli kyylää ovenraossa ohimeneviä autoja, enkä edes tiennyt ketä.. Vetäydyin nauraen sisälle ja jotain läppää heitettiin pikku siskon kanssa, joka päättyi taas siihen että minä laulan (en oikeasti niin) pilaäänellä "Heinillä härkien kaukalon" pikkusiskon säestäessä kakkaisella naurullaan. En oikein tiedä, onko se lauluni oikeasti hauskinta mitä hän pystyy kuvittelemaan ja siksi naurun nuotti, vai johtuuko se puhtaasti vahingonilosta, joka on tunnetusti paras ilo. Villiinnyin vielä tekemään siitä tanssiversion ja koreografioita (joo-o), kun ystäväni soitti. Hän kuuelma odottaa tien toisella puolen.

Ryysin pihalle ja olin pudota persiilleni (paha sana. Vai liekkö edes tarkoittaa mitään?..): Siellä se maailman-hienoin-ja-coolein-ja-kuolatuin-auto (niin... Aina lopussa tajuan, että kaikesta palvomisestani huolimatta se on todella vaan auto. Tapa siirtyä paikasta toiseen.) oli, ystäväni ratissa. Olin koko matkan aika tohkeissani, oli todella cool pysähtyä ässälle ostamaan ruokaa ja nousta ulos tuosta "kärrystä". Teinisti astuimme kauppaan puhuen, mistäs muusta kuin, autoista. Matka saattoi alkaa.

Nyt pikku-ystäväiseni on siis koulussaan, ja minä asutan kämppää. Olen tänään: -herännyt maha kurnien (miksi?? Söinhän illalla just ennen nukkumaan menoo reilusti yli puolet suklaa kekseistä yksin!!!)  -"jubaillut" ystävän kaa (ei hajuakaan mistä pölisimme, olin siis juuri herännyt ja yhä pimeässä makasin "sängylläni" eli käytettynä kympillä ostetulla sohvalla, mikä on tuhat kertaa mukavampi nukkua kuin meidän kodin varavuode, jolla punkkasin taannoin viisi (piiiiitkäääää) yötä  -voinut pahoin  -syönyt reissumiestä ja hedelmiä ja juonut appelsiini mehua  -lukenut Imagea (I <3 Image)     Joo, tossa tais ollakkin. Jahka olen pukeutunut, lähden kävelylle etsimään serkkuni koulua, josta noudan hänet tänään kello yhdeltä. Jaa-a..

Mutta korostetaanpa vielä: Tekee GUTAA olla täällä. Tässä ja nyt. Ei ookaan ihan vähään aikaan ollut tälläistä arjesta nauttimisen vilpitöntä tunnetta.



Cool hei, NOT!  Olen jo alkanut savolaistaa englanninkielisiä lainasanoja...