Hmm, taidan otsikoida näitä kuin äiti ja isä konsanaan jahka heillä olisi tälläinen.. Olen siis tullut vanhempiini, hyvässä ja pahassa. Ihmeen helpolta tuntuu vielä asua kotona. No huone ei tunnu omalta, en tykkää viettää täällä aikaa tai jos vietän, olo on kuin vierailijalla. Kyllä omaa huonetta ajatellessani ajattelen sitä Englannin soppea. Asketia olikin ihan jees. Oon suunnitellut ihan "täysremonttia" tänne. Joo, en mitään putkiremonttia tms. vaan sisustuksen puolelta. kaikkea mitä voi keksiä. Kyllä nää huonekalut tuntuu omilta, mutta kokonaisuus on vieras. Ärsyttää tää huoneen pienuus ja kulmien vähyys. Tai siis kun kulmahylly on ihana, en halua siitä luopua, mutta kun käytössä on vaan yksi kulma ja se sanelee jo paljon. Valvon öitä miettien, jospa olisi vielä mahdollista löytää joku täysin uusi sisustusratkaisu, epäilen, ehkä kaikkia on jo koetettu. Pitää kaivaa esille vanha ja luotettava ihaa vihko, johon olen kaiken huoneeseeni liittyvän kirjoittanut ja raportoinut ja piirtänyt. Helppoa, kun voin ensin katsoa kivat pohjapiirrokset (no tietty kamat on vuosien varrella vaihtuneet, mutta ne on pikku muutoksia ja vaatii vaan luovaa sovellusta) ja kun olen mieleiseni valinnut, lukea vierestä, mikä siinä oli vikana eli miksi luovuin siitä. Ihanaa olla järjestelmällinen edes jossain..

Mutta paljon on ostettavaa. Maton vaihdan entiseen, inhoon näitä eteisen matto materiaalia olevia mattoja. Mutta yhä vaan haaveilen vaan niistä pienistä ympyräpörrö matoista. Taikka yhestä isosta sellaisesta. Eivät taida tehdä keltaisina... Päiväpeitto on kiva, mutta vakta on että se on vaan iso kangas pala, jotain tyyny kangasta. Iloinen väri ei aina pelasta, tylsä mikä tylsä. Tyynyt taas on ihan löllöja, aikunpa olis se ompelukone niin tekisin aina kaikkee ihana.. Pitäiskö ostaa? Sehän olisi ihan sijoituskohde. hmm, ehken sittenkään. Verhot on kivat, pirteät, mutta sen kymmenen vuotta vanhat (vai millon sä Reetta muutittähän huoneeseen ekaa kertaa?). Ja keijo on aina keijo, sitä en ala verhoilla uudelleen, mutta kyllä sekin jotain kaipaa.. Kulmis on kiva, mutta siitä on luovuttava, mikäli en muuta keksi. Onneksi on nyt toi pikkuhuone "tyhjillään" niin sinne voi vaan tunkee kaikkee kamaa. Pöytä, uusi hylly ja joku arkistokaappi lipasto ovat vahingossa tulleet samanvärisiksi, siis samaa puuta. Ja hei!, Keijon kädensijat on kans sitä samaa. Hyvä homma.

Toi jalkalamppu on ruma kuin mikä, en tajua mitä päässäni liikkui noin vuosi sitten kun ostin sen. No, ei tietty mitään. Paha mutta totta: päässä ei todella ole liikkunut koko viime syksynä mitään. En oikein muistakkaan siitä mitään. Haluisin jotenkin "tutkia" viime syksyä, mutta en osaa. En kyllä haluis sitä kelleekkään jakaakkaan. Pattitilanne. Inhoan solmuja. Tai en inhoa, en vaan tykkää.

Nyt odottelen kaverin iloitusta, jahka lähtisi lenkille, mutta epäilenpä ettei se lähe. En kuitenkaan ilkiä lähtee ennen kuin hän on iloittanut. Illalla jumppa, hyvä saa läski maha vähän liikettä. Mutta paljon se kyllä tarttee.