Olenko kenties tullut hulluksi? Aloin eilen illalla ysin jälkeen vaihtaa huoneeni järjestystä ja sisustaa seiniä. Samalla mailailin kaikille ja viestittelin, kirjoitin päiväkirjaa ja luin vanhoja vihkojani. Kaheltatoista pääsin nukkumaan ja nukahdin heti, vaikka sänky tuntuukin hirmu pieneltä Englannin oman jälkeen. Mutta kyllä oma sänky on aina se OMA sänky. Omani on huippu, en vaihtaisi, paitsi että aijon kyllä vaihtaa jahka isällä liikenee aikaa nikkarointiin.

Aamu tuli aiva liian pian, olin luvanut lähteä siskoa saattamaan kouluun ja olin hölkkääkin suunnitellut. Ja paskat. Aivan järisyttävän kylmä!! Hulluahan tämä on, mutta tunnin (kävely)lenkin porskutin ja ihan hikeen tulin. Näin taas paljon "tuttuja", heitä iloisena morjenstelin. Takaisinmoikkausprosentti ehkä hätinä 50. Great. Paikkani on näytetty. Mutta huomaan tässäkin muuttuneeni. Ennen jos olisin ollut yksin ja nään vastaan tulevan jonkun ei-kaverini, mutta tutun kuitenkin. Olisin ehkä tarkkaillut hänen reakstiotaan eli suomeks sanottuna kumpikin olis napittanut tietä, ottanut kivikasvot ja porslkuttanut ohi kuitenkin salaa vaivaantuneena. Pyh, ihan tyhmää. Minä vilkuttelin kaikille, enpähän ainakaan ole tyly. Samaa koulua kun kuitenkin käydään.

Kotona join mehua ja luin lehtiä. Vaihdoin vaatteet, mustaa pitkästä aikaa. Ihan kiva väri, vaikkei minusta väri olekkaan. Kai siihen silloin tällöin voi verhoontua. Nyt aijon lähettää kuvia ifille, kun ovat niin halpoja vielä kuudenteen päivään saakka ja sitten yritän sisustaa hyllyni. Ennen kahta olis vielä lisäksi tehtävä talon siivous ja lasagnee illalliseksi. Kodinhengetär elementissään..

Tavallaan nautin tälläisestä kiireisestä joutenolosta. Tunnen oloni hyväksi ja tärkeäksi kun saan kiirehtiä, mutta esimerkiksi illat vaan venytellä ja katsoa salkkareita, joiden kärryille pääsin kymmenen kuukauden tauon jälkeen mainiosti. Yheksältä mä sitten aina piristyn ja alan puuhata milloin mitäkin.  Väsyneenä nukkumaan ja aamulla väsyneenä ylös, mutta pian taas pirteenä. Aah, elämä ruuls.