En kyllä enää koskaan lähde nimeltä mainitsemattoman pikku ystäväiseni kanssa lenkille. NEVER!! Tai itseasiassa noita lenkki panna kamuja on jo kaksi. Kivat. Hermo meni. Kun lähin kotoo viideltä ja niin nopee kuin suinkin kävelin ystävälleni ja ihan hiessä ja hengästyksessä saavuin paikalle 45 minsaa myöhemmin. Kaveri ei ollut ees valmis, jotain kymmenen minsaa sillä kesti ja jo tuona aikana jousuin järkyttymään, kun heebo oli valitsemassa talvisaapikkaitaan kengiksi!! Ja pihallansa sain tuta "lenkin" luonteen kun tyyppi veti lipat heti ensi alkuun... Ja se kävely: mä en kävele koskaan noin hitaasti!! Ehkä jos pidättelisin pissiä tai muuta, mutta en koskaan muuten! Ihan shokissa vieläkin. Kyllä molemmin puolin kimpaannuttiin toisiimme, mutta sovittiin. Mutta vannottiin, että jatkossa ei enää koskaan mennä kahestaan lenkille. Koiraa voidaan käyttää, voidaan kävellä, mutta lenkille ei lähdetä. hänen käsityksensä lenkistä on se, että kävellään joku matka, mikä muodostaa lenkin eli ei ole mikään jana. jaa-a. Minä taas käsitän sen niin, että kunnon urheiluvaatteet ja se on kunnon kannalta, että kuuluu tulla hiki ja kuuluu hegästyä ja puuskuttaa ja olla paikoin vähän epämielyttävämpääkin.  Tiedetäänpähän tämäkin nytten.

Opin tänään tekemään ruisleipää. Tai en sitä taikinaa, mutta pyörittelemään ja sehän siinä tärkeetä on. Ohjeen voi aina utsia kavereilta tai etsiä jostain, mutta pyöritystekniikkaa ei kirjat opeta. Vaan äitin ja mummon vuoroin naureskelevat ja vuoroin raivot neuvot. Helppoahan heidän on sanoa, kun varmaan oppivat tekemään leipää ennen kun puhuivat tai kävelivät tai kakkasivat. (->mistä toi vika nyt tuli? Aina joku onnistuu pilaamaan kaiken niin kauniin..)

kuuntelen hiessä Musee. Tää on sellanen levy, että tämä lohduttaa. Kannataa kuunnella, jos olette vaikka menettäneet jotain, ehkä jotain isompaa kuin kauppakassinne. Ei kannata kuunnella sanoja, sillä mikskään nyyhkylevyksi tätä ei oo siis tarkoitettu, tai mistäs minä sen tiedän. Eli black holes and revelations. Ja vielä tarkennus, että oon siis hiessä tosta lenkistä, en niinkään tästä mahtavasta elämyksestä mikä syntyy kun musaa kuuntelee. Juoksin nimittäin kylältä kotiin, teki gutaa, vaikka lihakset ihan juntturassa.

Huomenna meen tolle alkupuolen kaverille yöks heti keskipäivän aikaan. Torstaina sitten aamusta lähetään yhtä matkaa ja hän menee kouluun ja mä toisen kaverin kaa kahville, josta jatkan uimaan, mikäli ei enää kivistä ja kolota. Sikakallista se uiminen, inhoon. Mutta kun haluun niin paljon. Viisi lippua ostin, hintaan 5,3e kipale. Karua. Pitää ottaa kaikki irti ja vielä kostaa jotenkin jos mahollista. (-->mitä mitä!? Pitää lopettaa tää naputtelu yhtään ajattelematta!!! Miten mä nyt niille voin kostaa? Vedän altaan tulpan pois vai tai seinästä palasen? Ton jälkimmäisen taidankin tehhä. Ei oo niille suurekskaan haitaksi, mutta minä saan tyydytystä. Rakastan miniskidi vandalismia.)