On kyllä kivaa, kun kaikki on nyt "vika" jotain. Nautin ihan. Olen nyt täällä yläkerrassa, hetkellisesti omassa huoneessani. En tajua tuota vanhinta poikaa. Se on aina ollut tosi sellainen toiset huomioon ottava ja aina vieraskorean ystävällinen, mutta nyt se on ihmeen nuiva näistä huonejärjestelyistä. Kuvio on siis se, että hän joutuu majoittamaan viideks yöks veljensä huoneeseensa. Ei paha, etenkään kun pojat nukkuu normaalisti aina yhessä jomman kumman huoneessa. Eli tavallaan mikään ei muutu, mä vaan oon nyt toisen pojan huoneessa, enkä alakerrassa. Mutta koko ajan toi poika tuo asiaa jotenkin esille, kyselee tykkäänkö huoneesta, mitkä on veljen fiilikset kun hän on huoneeton jne.... argh..

En osaa nyt keskittyä, kun olen vieraassa ympäristössä ja kun on taustamelua, kun noilla on vieraita. Söpö koiranpentu mukana, sellainen pieni pölyhuisku.. Alfi nimeltään.

Ei me siis eilen ton äitin kaa oltu mitenkään riidoissa, ja siis ei ollut mitenkään kiree tilannekaan sitten jälkeenpäin. Olin koko päivän high streetillä mutta en mä kyllä paljoo mitään ostanu. Tai siis loput läksijäislahjat, tulijaissuklaat itelleni, 4 toppia (punainen, harmaa, turkoosi, ruskee, mutta kaikki sellasia jotenkin kumman värisiä..) ja yhen pitkähihaisen (ihmeen värinen oranssi). Mutta kivat. Olin just eräässä kaupassa sovittelemassa paitoja sovituskopissa, kun jonkin sortin hälytimet pärähti päälle. Kuvittelin, että ne oli vaan jotain hälyjä, niinpä en mitenkään kiinnittänyt niihin erikoishuomiota. Mutta kohta henkilökuntaa ryntää paikalle ja huutaa, että kaikkien on otettava kamansa ja poistuttava rakennuksesta niin nopee kuin suinkin. Oikeesti, tyyliin juostiin pihalle, samoin teki koko ostoskeskus! Siis ihan hillittömästi porukkaa vaan rynni pihalle, osalla oli sama tilanne kun mulla, että kaupan vaatteet päällä ja omat kourassa. Mutta kaikki ei ollu yhtä onnekkaita kun mä, että olis ollut hyvät vaatteet ja istuvat vaatteetpäällä...

Venailtiin ehkä joku vartti, oli paikoin aikamoista hysteriaa, kun niin paljon ihmisiä tiiviisti ja sitten ne kaikki "vartijat" selvästi etsi jotain henkilöä, mutta kun ei tiietty miks ja miks yleensäkkiin piti lähtee.. Sitten paikalle pölähtää PALJON palomiehiä, siis todella paljon. Hetken kuluttua päästiin takas sisälle, mutta kaupat oli yhä kiinni eli lisää odotusta. Tässä vaiheessa kuultiin, että ne hälyttimet oli palovaroittimet eli siellä oli ollut tulipalo vaara ja ne etsi jota kuta, sillä hänen epäillään tehneen jotain paloon liittyvää. Sekavaa, mutta ärsytti kun ei voinut lähteä, mutta ei päässyt kauppaankaan. Varmaan tunti meni kokonaisuudessaan, ennen kun kaupat taas aukes. Huh huh. Aika pelottavaa näin jälkeenpäin, jos olis oikeesti ollut jokin vikana. Mutta onneks ei.

Inhottaa, kun on huono iho!! Tai siis räkävako (hyi kun kuulostaa rumalta!! Voiko noin sanoo??) ja leikakuoppa ohan punavioletit, kun oon puristellut niin paljon.. Inhointa on, että en ees saanu kaikkee valkoista ulos, eli ne ei ees oo parantumassa tai jos paantuu, pian samalla paikalla on uusi näppylä. Varmaan ihan tulehtuneet koko alueet.. Mutta ennen kaikkea nolon näköistä!! Heti oon ihan miehen näköinen, kun on kasvoissa joku vikana. Puuttuu vaan että huomenna saapuvalla Milliellä on joku täydellinen iho..

Outoa, kun kukaan ei oo mitenkään valmistautunut hänen tuloonsa. Tosi hyvän siivouksen tein kyllä siihen huoneeseen, mutta eipä hyödyttänyt, kun nyt noi kaikki lapset on siellä leikkimässä ja sotkemassa. Muutenkin inhan sotkuinen talo, tiiän jo nyt että oon huomisaamuna tosi kiireinen. Vika maanantai, nam........

On tää kyllä outoa, että perjantaina laiha, sunnuntaina takasin isona. Tää maha vaan on paisunut ja paino taas pilvissä. En oo kyllä ees herkutellut tai muuten ylensyönyt. esim. tänään oli iso aamupala (jugurtti, muroja, leipä), sitten yheltä päärynä ja jäätelö ja kolmelta lihapullia, salaattia ja riisiä. ja tadaa... Kai se vaikuttaa, kun eilen en juossut, kun meni koko päivä kaupungilla ja perjantaina vaan kävelin. Kohta kyllä lähen lenkille, sais vaan aikaseks lähtee. Aika vetämätön olo, kun on "vieras ympäristö", paljon vieraita ihmisiä ympärillä  (siis tässä talossa, siis eivät tyyliin istu ringissä mun ympärillä x) ja sitten omat kamat vaan tuolleen nurkissa.. Ja jotenkin se epätietoisuus tulevasta. oi että, oli kyllä tänään taas ihana keskustella ton isän kaa. Siis kun ette usko miten kiva se on kun se on mukava. Heheh, tykkään niin paljon ,mutta samalla inhottaa kun se ei kuitenkaan oikeesti oo tollanen. Ja eilen oltiin illalla äitin kaa kahestaan kotona. Katottiin x-factoria ja puhuttiin au pairjutuista. Oli hyvä jutella, voin myöhemmin sitten kertoo mistä tarkalleen juteltiin. (en jaksa naputtaa ja eihän tätä lue kun kaks ihmistä eli sama teille sit kertoo=).

Sekava olo, en oo nukkunu pitkään ees nyt vapaapäivinä kun on jännittänyt. Ja eilisyönä näin jotain maailmanloppu painajaisunta.. Mutta ehkä tää ihana sänky auttaa asiaan: leveä, kaks tyynyä, tuplapeitto, ihanat valkeet "modernin vanhanaikaiset" valkeet petivaatteet ja valkea talja päiväpeittöna.. aah.. ja marimekon yöppi. Siitä en luovu.