Vuosisadan, vuosituhannen stressi. Ei oo koskaan ollut näin lyhyt aikainen, muta paha paniikki. Melkein tärisin, oksetti ja kaikkea muuta. Mulla on ihan liikaa kamoja, en pääse mitenkään suomeen. En tiedä, mitä tehdä. Kaikki on vaan niin mukavia: host mama lainas puhelinta, että sain soitella kun omasta on, tietty, rahat loppu. Isän serkku sanoi, että saan jättää sille jotain ja se tuo jouluna. Kilttiä, mutta kun ei mulla oo mitään turha!!!! Vaan vaatteet ja tulijaiset, tolleen karkeesti. Oma isä taas sano, että lähetä paketteja, he maksaavat. Tuntuu pahalta olla hirvee riesa, kaikki huolehtii ja mä vaan panikoin. En ees tiiä, miten pääsen brackenelliin, mun laukut vaan on liian pienet!!!!!! Luojalle kiitos, isoin kiitos ikinä, että aloin pakata jo tänään, enkä torstai-iltana. kiitoskiitoskiitos.... Lupasin mennä huomenna Millien, joka on ihana, kaa high streetille, enkä kyllä halua tota perua. Mutta mutta mutta.... Mä pakkaan nyt. hemmetti, niin se menee. En vaan mee nukkumaan, ennen kun asiat on hallussa. Mussa  on munaa. (?oon siis ihan sekaisin..)