Tesco on katala. Nyt ne on alkaneet hilata kyseisen juoman hintaa ylöspäin, mutta me koukuttuneet silti kannamme sitä kotiin samaan malliin kuin ennekin eli litrakaupalla.. Nooh, kyllä täällä voi, mutta suomessa mun elämään tulee ryhtiä. Hetkinen, vai lähteekö ryhti pois? Lista asioista, jossa mulla on täällä "ryhtiä" enemmän kuin suomessa, koska sitä ryhtiä on pakko olla, sillä muuta vaihtoehtoa ei ole. Eli suomeks sanottuna, miten mulla suomessa helpottuu elämä:

-mahdollisuus säilyttää kasvonpesuvälineitä ja hammasjutskii vessassa

-mahdollisuus säilyttää shamppoota & hoitoainetta kylppärissä + pyyhettä muualla kun omassa huoneessa

-lukulamppu. Nyt pitää aina iltaisin nousta sängystä lukemisen jälkeen, kävellä valokatkaisijan luo ja pimeessa hortoilla (no ottaa kaks askelta) takas sänkyyn

-kännykän lataaminen, niin että jos puhelin on laturissa kiinni, voin silti käyttää kyseistä kapistusta sängystä käsin eli jos on puhelin laturissa ja herätys päällä, ei tarvii herätä sikiunesta ja äkkiä rynnätä toiselle puolelle huonetta sitä sammuttamaan (niin kuin täällä).

-ei tarvitse kuivattaa pyykkiä omassa huoneessa/ huone ei ole muiden pyykkejen säilytyspaikka

-kunnollinen ovi, ei tällästä lasihirvitystä.

-triplaikkunat. Tällänen koko seinä lasia -viritys on kyllä kaunis, mutta ei sitä kauneutta paljoo ajattele kun sisällä tuulee ja kun huoneen voi jakaa kylmään ja normaaliin ilmanalaan.

-ei tarvii putsata mikroo joka käyttökerran jälkeen

-oma kirjoituspöytä omassa huoneessa

-kunnon sänky, eikä tällästä levitettävää viritystä

-polkupyörä käytössä. siis sellanen joka ei leviä kadulle ja missä on normaali satula ja normaalit polkimet.

-cd soitin, ei tarvii kuunnella musaa vaan korvanapeilla

-ei tarvii säilyttää kenkiä omassa huoneessa. Eikä takkeja.

-saa kotoa lämmintä ruokaa myös viikonloppuisin. Ja muutenkin, normaalit ruoka-ajat.

no nää nyt keksin.. Ja ottaen huomioon, että nää on vasta vapaa-aika kuviot, hulluja työjuttuja ei oo ollenkaan tässä kategoriassa. El kyllä host mamastamni pidän, mutta en todellakaan ole mitenkään tasavertainen heidän kanssaan. Elui vaikka välillä pidän itteeni ihan plösönä, en mä todellisuudessa oo, jos kerta näin monta arkijuttua handlaan jo hyvin, rutiinilla enkä aina edes kaipaa entisiä kuvioita. Mutta siis kyllä kaipaan, sillon kun näitä tälleen listaan.

 

Aamulla oli ärsyttävä siivota, koska tolla äitillä oli kaveri ja sen vauva kylässä, eli piti silleen pomppien siellä täällä siivota, etten olis tiellä. Ja sitten vielä entinen au pair tuli kylään... Lähdin sitten lenkille, ihan vaan kävellen, koska iltatyöt on aika pitkät. Alotan varttii vaille viis ja normaali työ on varttii vaille seittemään mistä sitten alkaa suoraan lastevahtiminen johonkin vähän yli yheksään. Kaksi nuorimmaista ovat kanssani. Ihan jees, vaikka onkin kai myös pe ja la ilta babysittausta. Kyllä jaksaa, kun kohtahan tää loppuu. Lenkit vaan risoo, kun en osaa hölkätä päivällä. Nyt hölkyttelin ehkä viis minsaa ja oli hirveetä vääntämistä. Ei yhtään kiva ihan valosalla ja "kuumalla" (t-paita ja verkkatakki oli ja meinas totaalisesti paahtua).

Aaah.. Ja näin perhe saapui kotiin. Siis hirvee huutaminenk kuulu salamana kun auto saapui ja huutaminen jatkuu. ja ottaen huomioon, että mun huone on tässä just ulko-oven vieressä... Ja herttinen, toi vauvakin on alkanu kiljua. Se alotti tänä aamuna. Se vaan kiljuu. Ei siis itke eikä mitään, muuten vaan kristallilaseja särkevällä äänellään kiljuu. Hirveetä, hullujen huonehan tää on. Siis tajutonta, että noi on oikeesti perhe. Näin ulkopuolisen mutta kuitenkin kuoren alle päässeen näkökulmasta noiden elämä on aika hirveetä. Pitäisköhän ilmottaa tää perhe sellaseen Supernanny ohjelmaan? Siinä ongelma lapsia ja perheitä opetetaan kasvamaan paremmin yhteen ja perheelle keksitään kunnon säännöt ja päämääränä että perheessä on rauha ja kaikilla on hyvä olla. Myös naapureilla.

Tulipas taas haukuttua. En välitä.