Vikan kerran olin Lontoossa tänään. Tyhmää.. vastahan kävin siellä ekan kerran, ja nyt en tiiä jahka koskaan enää tuun palaamaan. On se kiva paikka. Joku vetää puolensa.. Olin tyttöjen, kahden, kaa pitsalla ja sitten vaan palloiltiin siellä sun täällä, ei ihan mun päänsisäisellä Lontoon kartalla aina kestetty.. Haikeeta oli lähtee, mutta kyllä ahistais jos pitäis jäähä jouluun saati sitten ens kesään asti. Hui kamalaa! En ikinä. Vaikka olisin koditon keppi kerjäläinen suomessa, palaisin sinne silti.

Btw ei oo hyvä kirjottaa, kun oon jo avannu sängyn ja on niin hyvä jousto patjassa että tää kone pomppii naputtelun tahtiin. täritäritäri....

Oi, niin kun sanoin, haikeeta lähtee. Kun ei todlla tiiä tulevaa, tai siis että en tiedä onko Lontoo mun tulevaisuus tai edes osa sitä. Ja tytötkin.. Toinen asuu helsingissä eli eiihan naapurissa.. Toinen kyllä asuu Varkaudessa, cool. Toivoisin että pidettäis ees jotenkin yhteyttä ja nähtäis taas sitten joskus. Paha sanoo näin, mutta persoonoina kukaan mun ystävistä täällä ei oo ollu korvaamaton, mutta kokonaisuutena kyllä. Tai siis jos heitä ei olis ollut, en olis minäkään enää täällä vaan Suomessa ja koulun penkissä jotain tyhmiä kemian tai fysiikan tai maantiedon kursseja suorittamassa ihan vaan ajan täytteeks. Eli kiitos kavereille.

Junassa ei ollu ihan niin täyttä kun normaalisti. Yhessä vaiheessa yks pyjamapukuinen mies istu mun vieressä (tai ainakin näytti ihan pyjamalta), mutta muuten sain koko penkin itelleni. Kuuntelin tapani mukaan Franz Ferdinandtii ja mietin minua. Yhessä vaiheessa hoku heitti mua paperilennokilla, aikun cool. Ei ees osunu. Tajusin junasta poistuessani, että aina ne junan kylähullut taikka muuten vaan sellaset kummallisen näköiset tai oudosti käyttäytyvät jää pois samalla asemalla kun mä.. Ja aina mä otan pikaspurtin läpi "raiskauspolun" ja kiirehdin kotiin. Ja kotona tajusin salamana että joku on ollu mun huoneessa. Muukin kun vauva. Tavaroita väärillä paikoilla, pianon kansi auki ja se jakkara väärällä paikalla ja sohvan iso istumatyyny väärinpäin. Tuota sitten murjotin, en viittiny jutella kellekkään, moikkasin vaan nopee. Ärsytti.. Ei sais tolleen vaan mennä toisten huoneeseen.. Kun olin rauhottunu, menin keittiöön juomaan ja sain kuulla ilosanomaa, että ens viikolla on babysittausta tiistaina, keskiviikkona, tostaina ja lauantaina. Aika epäreilua, en ees saa mitään lisä rahaa. Tai ei ne sanonu, mutta sen tietää. Kun kummastelin paljoutta, äiti selitti (kaikki muut paitsi lauantai on koulujen vanhempainiltoja ja kouluun tutustumisia), mutta totes myös että eihän se haittaa, kun mä olisin kuitenkin kotona. Excuse me, mutta millonkas mulla on aikaa käydä lenkillä? Just tuohon aikaanhan mä just en oo koskaan kotona. Vittu. Sori, rumaa kielenkäyttöä.. En mä hirmu vihainen oo, loppurutistus. Mutta kysyin tosta huonejutusta ja se äiti vaan sano, että vauva kävi, mutta sanoin että ei vauva voi tehhä tota kaikkee ja kuulin, että EHKÄ keskimmäinen oli kaverinsa kaa siellä leikkiny. Kerroin sitten, että toivottavasti sitä ei enää tapahdu.

Kuuntelen nyt musee, toinen levyistä jonka ostin tänään. Hmm.. Vaatii ehkä totuttelua.. Sitten ostin yhen toisen musen, harmaat sporttibökät ja joulukalenterin. Vauh.

Niin ja ruokapäiväkirjaa en enää pidä, sillä äiti taitaa lukee tätä. Muta tää viikonloppu kyllä meni hyvin. No eilen söin puol kiloo kuivahedelmii, errrr, mutta tänään en oo mässytelly. Enkä eilenkään mitään kiellettyä syöny, en olis vaan saanu syödä noin paljoo. Mutta kyllä se tästä. Nyt koskee kurkkuun, mutta ehkä ei enää huomenna. Aijon vaan kirjottaa päiviksen ja mennä nukkuu. On nyt lähipäivinä väsyttäny koko ajan, jopa keskellä päivää. En malta oottaa suomee ja kunnon unta.. Aahhh... Mutta nyt se päiväkirja. Hyvää yötä ja toivotaan kaikki että en tuu kipeeks.