Olin tarkoittanut vaan hehkuttaa ja hehkuttaa onneani, mutta taidankin vaan käsitellä sen nopee ja siirtyä sitten "muihin aiheisiin". Onneni: jaksoin tänään juosta saman lenkin mitä kesällä rummuutin joka päivä ja vieläpä siihen samaan huippu aikaan tunti ja kymmenen minuuttia. Olen ylpeä itsestäni, sen jalkajutun jälkeen en kyllä kuvitellukkaan että tuohon vielä joskus pystyisin. Ottihan se tiukille, etenkin kun menin "väärään suuntaan" ja täten vikat 7-8km (lenkki on kai about 10km..) oli vaan tasasta ja suht suoraa asfaltti tietä. Mutta lonhdutin itteeni, että nytkun tän vedän, ei tarvii enää koskaan juosta tätä lenkkiä. Totta. Pääasia että jaksoin, ja maha näyttää suht timmiltä. En uskalla käydä kyllä vaa´alla kun ei kuitenkaan oo mitään lähtenyt. Mutta ehkä totuus on, että mulle ei koskaan tuu sellasta skinny sivuprofiilia. Ja kai se olis mahotonta, nytkun mulla on ihan hyvät vatsalihakset. Viiva näkyy ja ylimmät myös, muut näkyy, jos jännittää tai esim. istuu sellasessa hassussa asennossa (ne ON vatsalihaksett, ei vatsamakkarat!!). Nyt on vaan jatkettava. Esimerkillisesti kyllä toimin iltaruualla. MINÄ keitin itselleni PERUNOITA!!??!! What a hell. Ekaa kertaa elämässäni toivon, että äiti lukis tätä;). Kirjoitan ruokapäiväkirjan, sillä oli hyvä, mutta kurinalainen päivä.

Aamupala: Riisimuroja, banaani, hiukan myöhemmin noin pala monivilja paahtista

lounas: mini sandwitc (viipale kahtia ja vastakkain) jonka sisällä salaattia ja kananmunamajonaasia, kirsikka jugurtti, omena ja mandariini ja viinirypäleitä. Hiukan myöhemmin sellanen sulatejuusto dippi snack.

Iltaruoka: kolme pientä keitettyä perunaa, yks kanankoipi, noin yks kananrinta leikkele, ja paljon porkkana omena raastetta.

Ja ysin jälkeen, kun katon ladettes to ladysia, mulla on pepsiä. Hurraa! Mutta enmä siis mitenkään nauttinu noista perunista, se on pakko mainita.

Ja nyt. Ambralla, siskollani, oli noita sukupuoli asioita ja niihin yhdyn täydestä sydänmestäni, sillä Englantihan on niin vanhoillinen maa ja ihan fakta on, että tää mää on joku 20v muita euroopan maita kehitystä jäljessä. Esim. eilen. Kiltteyttäni olin kaikki menoni satuttanu niin, että lähen sinne eläinlääkärille ja oltiin jo ovella menossa, olin ihan positiivisella tuulella, niin muu perhe tulee kotiin ja toi isä vaan päätti että poikansa lähtee, eli mua ei tarvita. Just.

Ja just äsken, en tiiä pitäiskö itkeä vai nauraa. Kuulin nimeäni kutsuttavan. oli sovittu, että mä vien vauvan nukkuu, kun on aika, muta isänsä ja veljensä leikkivät (=katsovat telkkaa) sen kaa, kunnes on aika. Kun eka piti olla, että mä babysittaisin, mutta muu perhe oli jo lähössä, kun toi isä päätti, että hän ei jaksakkaan lähtee tutustumaan poikansa tulevaan uuteen kouluun. Aha. Mutta kuulin siis nimeäni huudettavan ja ärsytti, kun piti heti alkaa ponnahella kun käsky käy. Mutta hymyn sain kasvoilleni ja menn huoneeseen viserrellen vauvalle että onko nukkumaan meno aika jne. Toi siä vaan pokkana sano, että se haistaa jotain että voi olla että vauva on tehnyt kakat. Joo. Että hän voi haistaa jotain ja sitten vaan kutsuu mut paikalle selvittämään asian, kun ei viitti ite ees tsekata, hän vain haistaa. Pöyristyneenä otin vauvan ja vaihdoin vaipan, neljäs ripulivaippa tänään. Ja koko session ajan ,se isä"kannnusti" vauvaan ja kehui, ei kyllä hajuakaan mistä . Vauvahan vaan kiltisti makas paikoillaan ja minä hoidin työt. Joo-o..

Kokoajan hoetaan, että kun on tuo ms niin ei voi tehdä ja kyllä muuten ja pälä pälä pälä. Laiskuus tuota miestä vaivaa ja yleistettynä kaikkia tän maan miehiä. Järkyttäviä vetelyksiä!! Ja tänäänkin kun vanhinpoika meni heeleyksillään sisällä (kenfät missä on pyörät kantapäissä), pyysin monta kertaa ottamaan ne pois. Aina kun mähtiin. Lopulta poika kysyy, että miksi. Sanoin, että ne on kengät ja kenkiä ei pidetä sisällä. Kohta kuulen, kun poika valittaa isälleen mitä olin pyytänyt tekemään. No isä tuki minua, mutta paljoo liikuttaa, kun itellään oli samalla sekunnilla kengät jalassa. Helvetti mikä mies. Mainitsinko jo kun hän pyysi mua kirjottaa ite mun oman työtodistuksen, hän vain allekirjottais, kun ei se tiiä mitä mä teen täällä!!!!! Naurettavaa! on kyllä niin silkoa sisältä ihminen kun vaan olla ja voi. Laiska, saamaton, huonotuulinen, marttyyrin asenteella, itsesäälillä, salailulla, komentelulla ja *singahdan hakemaan vauvan käskyn saatuani* jajajajajaja yskin kertaisesti inhottava kaikin puolin.

Nyt mä venyttelen ja jumppaan ja en varmasti pese vauvan maitopulloo tai laita tikkua ristiin tän huushollin kaa enää tänään. Ja huomenna on aamulla vaan 3h, kun otan extra työtuntini pois. Toi sweet mama (se on oikeesti sweet) teeskenteli kyllä muistinmenetystä kun aloin niiden perään kuuluttaa, mutta olin tiukkana. Eipä siis oo enää oikeita työpäiviä jaljellä, kun ens viikolla Millie saapuu. Häntä odotellessa...