Uusi au pair on nyt sitten saapunut ja mä en vaan osaa olla normaali. Tai siis tuntuu kuin kaikki olis tavallaan mennyt rikki kun se astui sisään. Tai siis hetkessä rutiinit uusiks. Millie on sis 17 vuotta ja Tanskasta. Jotenkin tutnuu kuin kaikki vastuu sen iihtymisestä ja muusta olis kasattu mulle. Tai siis olin tyyliin ovella vastassa ja sitten kun Millie söi lounastansa, niin toi äiti vaan häipy juttelee puutarhurin kaa eli "piti" jäähä jubailee. Ja myöhemmin kun olin lähössä lenkille, toi äiti yks kaks sano, että sekin haluis lähtee ja pyyti viellä Millienkin eli meni lenkki ihan pilalle, kun vaan käveltiin toosi hiljaa. Ja nyt ketuttaa, kun satuin kysäisee tolta äitiltä joka just lähti hakee lapsia, että millon Millie syö, niin sitten toi äiti vaan sano, että olis hyvä jos mun kaa ja pakastimessa on varmaan jotain kalaa tms.. Tai siis hirvee vastuu mulle tavallaan, jos ymmärrätte.

Ketuttaa toi lenkki..... Pitää varmaan lähtee vielä uudestaan illalla. Onhan se vähän tylyä, suora vinkki että oli tyhmä lenkki päivällä, mutta kun oon alkanu taas kasvaa big kebeks, en tajua.. Ja kun ei tiiä siellä Bracknellissä minkä vertaa voi liikkua. Eli sitten seittemän jälkeen hölkälle.

En tiiä, mikä toi Millie on naisiaan. Varmaan tosi ujo, kun ei se puhu tai siis aloita juttua vaikka hänellä on kyllä tosi hyvä englanti. Samaa tasoo mun kanssa (en nyt todellakaan tarkota, että oma englantini olis "tosi hyvä", mutta ottaen huomioon, että Millie on opiskellut vaan koulussa..). Hirmu vaikeeta olla. Kun ei tunne toista, haluis ottaa huomion, mutta ei oikein tiiä miten ja sitten kun haluisin viellä omankin elämän pitää. Olen saanut jotain perhe ja asumisjuttui selville, mutta kun ei haluis lypsää. Mutta sitten taas tuntuu, että parempi että mä kyselen ,kun muistan oman alkuni täällä. Noi ei hirveesti mitään kyselly, enkä mä osannut taikka uskaltanut sanoo mitään eli me ei ollenkaan tutustuttu ja muuta. Kaikki on vaan niin outoo, tai siis outo ihminen talossa. Höpsä minä, jotenkin olin kuvitellut että mä oltais tyyliin heti tosi frendejä ja muuta, muta ei tietenkään! Oon tottunu tuohon muiden aupairien kaa kaveraamiseen Lontoossa, eli jos oot nähny kerran, ootte frendejä.

Miltäköhän Milliestä tuntuu kun mä oon täällä? Hävettää, kun mulla on tää sikahuono hirvee mätä(?) iho!! Puutarhurikin kysy, että mikä mulle on sattunu....noloo.....Milliellä oli ihan sikana matkalaukkuja!!!! Joku kaks huippuisoo, kaks pienempää ja kannettava. Jotenkin en vaan nää sitä tekemässä mun töitä, sehän nääntyy!! Se on sellanen tosi normaalin näköinen: Nätti, musta ikäistään vanhemman näköinen, silmälasit joiden takaa tosi terävä katse, mun pituinen noin ja sellanen hoikka. Vaikee sanoo, mutta en vaan osaa kuvitella sitä siivoomaan!! jotenkin säälittää.. ja en tiiä mitä toi äiti on tästä työstä kertonut, toivon että se kertoo ton valtaisan siivousurakan, enkä mä. Mun pitää tietty opettaa. Jotenkin nyt kuulostan, kun en tykkäis Milliestä, mutta asia ei ole noin. Ainut mistä en tykkää, on tää mun lihominen taas kerran. Haluan tuolle tytölle vaan parasta ja että viihtyy ja että ei koe mua tosi ärsyttävänä täällä kun yritän jutella ja muuta. Ja toi äiti sais topakoitua, ihan kun mä olisin host mama eikä se.

On siis kokonaisuudessaan ihan outo olo. Tuntuu kun olis vaan hirvee kiire ja vaivaantunut olo. Katellaan.. Mutta jotenkin outoo, kun ei saa mitään irti tuosta tytöstä!! Ku ei se oikeesti puhu!Tai ei mitenkään innostu mistään silleen näkyvästi. Argh.. Tulen hulluksi, se lenkki olis todella tehnyt terää!