Nyt on jo parempi mieli. Eilen illalla helpotti, kun keskimmäinen vaan yks kaks luritteli: "arran kierran orren ympari.." Olin opettanut tuon hänelle joku kesäinen päivä, parisen kuukautta sitten ja voin kertoa, että kyllä lämittää, kun hän tuon yhä muistaa. Sai tuntemaan oloni edes vähän erityiseksi. Ja vanhoin poikakin oli eilen erittäin mukava, lainasi konettani johonkin kouluhommiin ja häntä sitten auttelin tulostamaan jne. Harmittaa, kun olen molempien kanssa niin vähän tekemisissä. Kun kai ne minusta tykkää, ei vaan oikein osaa näyttää sitä. Oli kyllä kivaa canarialla, kun oltiin komestaan rannalla sellaista peliä, että yksi vuorollaan sai tehtävän käydä esim. hipaisemassa jotain muuta rannalla olijaa, jonka kaksi muuta ovat hänelle osoittaneet. Siis uiden ja kohdekin oli vedessä. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta oli hauskaa. Kun ei ne kohteet oikein sais tajuta sitä... heheh, hyvä muisto tuo. Ja kerran kun kotona piirrelliin liiduilla laatoitukseen. tosin hyvin pijan huomasin vaan piirteleväni kahden sen äitin kaa, kun pojat pelas jalista. niin, se oli kunnon perheidylli hetki. Tuon jäkeen: pojat ajelivat pyörillään hyppyristä, isä työnsi vauvaa polkuautossa, äiti paistatteli aurinkoa tuolissan ja mä pompin tramboliinilla. Pitäis viettää enemmän aikaa heidän kanssaan, mutta yleensä tilanteet muuttuu vaivaannuttaviks tai epäluonnollisiks jos liityn tai yritän liittyä joukkoon.

Toinen piristäjä on ZaZu, jonka kaa äsken 45minsaa skypessä, meillä tulee olee sit hauskaa kahestaan kotona. Ja sitten Alkemisti. Aaah, mikä ihana kirja. Se tuo mielihyvää ja olo on niin rauhaisan onnellinen sitä lukiessa. paljon viisasta ja tärkeää sanomaa, mutta helppolukuinen, just sopiva yhdistelmä mulle;). ja kaunis. kaunein kirja koskaan. no yls peter Pohlin kirja li myös kaunis, mutta alkemisti on kauniimpi. Älä anna sen päättyä koskaan..