Täytyy kyllä sanoa, että ei oo pakettejen lähettäminen ulkomaille mitään helpoita puuhaa. ei todellakaan. ush, pakko se on kuitenkin hoitaa. Aijon olla hullu ja lähettä kaikki kirjat, kirjeet ja päiväkirjat. Kuolen kyllä jos ne hukkuu jonnekkin.. Siis sehän olis kuin pieni maailmanloppu, kaikki kirjallinen tästä vuodesta tuhoutunut ja poissa, ikuisesti. Mutta noi on just ne painavimmat jutut, mitkä saa kuitenkin suht pieneen pakettiin. Aika monta pakettia on vaan lähetettävä, sillä paketin max paino on 2kg. Törkeen vähän. Onneks ei oo kovin kallista, tai mikäli ymmärsin oikein. Pitää yrittää pakata tosi hyvin, pakkaus ei oo koskaan ollut mun vahvimpia osaamisaloja.. Vois vaikka käydä ostaa ihan jotain tuhdinpaa paperia tai kuplamuoviatai jotain. vaikka nyt heti, olis kiva saaha asiat vähän etenemään kun on kerrankin rahaa (hyvästi accessorizen laukku..)

Tuntuu kuin olis menossa "otetaan kaikki irti au pairin vikasta kuukaudesta" speciaali jakso. Tänään pojat uli kysyy joskus just heräämiseni jälkeen (noin 06.30), voisinko lämmittää Leolle maitoo kun "äiti nukkuu" ja myöhemmin kun olin aamupalalla, täysin omalla vapaa-ajallani" vanhempi poika tuli kertoo, että "isä haluis teensä". Toivon, että en ollut liian tylu, kun sanoin 2nyt heti vai?" ja nyt hetipä nyt heti. En tajua, miä sen miehen päässä liikkuu. Ei se tarkota sitä, että jos sen on otettava pojat aikasemmin kouluun, että se voi alkaa käskyttää mua mun vapaa-ajalla kesken aamupalan. Muutenkin on ihmeen paljon työtä, tai että aamulla saan kuulla että talo ei oo kovin sotkuinen, että siivoo tunti vähemmän mutta tee illalla tunti enemmän. Ja silti pitää siis tehhä sama aamusiivous. Noi ei ihan käsitä, että ei se sotkuisuus aina ratkaise. esim. lattioiden moppaaminen, pölyjen pyyhkiminen, vessojen pesu jne, ajat on aina vakioita, niihin vaikuttaa vaan hujallaan olevien tavaroiden määrä, ei se itse lika. ja jossain vaiheessa tulee piste, etä juttuja ei vaan voi hoitaa nopeemmin. Tuo piste oli joskus maaliskuussa..

Olo tuntuu tyhmältä. Nyt mietin, että olis pitäny lähte heti ekana päivänä kun tulin. Tai viimeistään sillon kesäkuun alussa. Mutta ei. Luotin kun sanoivat, että asiat muuttuu ja jäin ja missä ollaankaan. Lupausten jälkeen mkä on muuttunut neljässä kuukaudessa: -lapsi on yhden päivän vähemmän päiväkodissa, MUTTA en mä sitä babysittaa silloin vaan äitinsä eli mulle ei hyötyä -äiti on avustanut siivouskessa tuon jälkeen imuroiden kahdesti yläkerran -kaksi kertaa olen saanut skipata imuroinnin -kolme puolipäivää olen viettänyt vauvan kaa siivoomisen sijaan -maanantai aamuisin talo ei oo enää niin kammottava kun se joskus oli. Tai siis että tiskit on keittiössä, ei muissa huoneissa, ei lasinsirpaleita jossain nurkassa, ei kaikkia viikonlopun roskasäkkejä keittiön nurkassa  jne..

Ok, onhan tossa monta juttua, mutta hei! Mun piti saaha joka viikko ainakin yks päivä leon kaa, ei näin että ei edes päivää kuussa. Ainiin ja muutamana aamuna viikossa annan vauvan aamupalan. Se on kivaa, mutta sitten on vähemmän aikaa siivota vaikka tehtävät on samat kun täydellä ajalla.

Mutta oon nyt alkanu miettiä, että ehkä joskus uudelleen jonnekkin muualle ja ilman järjestöö ja perheenjäseneks. Tai ainakin tasavertaiseksi. mun mottohan kuului, että "töihin mä meen , enkä uutta perhettä hankkimaan", mutta olis se kiva olla perheen osa. Tai just ees tasavertainen kohtelu. Ei mitään ihme sääntöjä, etten saa pitää kenkiä ja ulkovaatteita eteisen naulakoissa, kylpyamme on aina siivottava käytön jäljkeen mutta noiden ei eli pahimmassa tapauksessa siivoon sen kolme kertaa päivässä: aamulla töissä ja illalla ennen kylpyä, kun se on täynnä agua creamia tai ällöjä karvoja ja sitten oman kylvyn jälkeen. Au pairin pitää siivota mikro aina kun oon sitä käyttänyt, noi ei siivoo. Ei saa käyttää konetta (aluks) ja nyt kun niiden kone ei toimi, ne välillä kysyy mun lainaan eikä ees palauta sitä käyttönsä jälkeen, kerran vaan joku sanoi, että voit kerttu nyt hakee konees. kun olin kipee, en saanu syödä ruokapöydässä muiden kaa, ettei tauti tartu.

Millaisetihmiset tekee tällästä toiselle? ja miten mä oikeesti välillä oon niin onnellinen että saan olla just täällä, just nyt ja just minä. Eihän tuo perhe oo mulle yhtään mukava, miks mä tykkään siitä äitistä? vanhin poika on rasittava. Ainakun tuun lenkiltä, se sanoo: Kerttu, you are so red." ja joskus vielä lisää, että eikö olekkin, ihan violetti. Mitä tohon voi saboo? Yleensä sanon vaan että joo, niinpä taidan olla, sillä olen ollut urheilemassa/juoksemassa. Mikä sitä poikaa vaivaa??? tai se sitä vaivaa ja veljeensäkin, että niille on opetettu, että au pair on irrallinen henkilö joka auttaa äitiä, ei teidän tarvii välittää kummemmin kuhan käyttäydytte ihmisiksi. Siitä syystä varman pojat ei oo yhtään yrttäny tutustua muhun. Muistan vaan yhen illan jolloin babysittsauksen aikana juteltiin kaikkee mukavaa ja kauan. Normaalisti mä yritän vähän heiltä jotain kysyä tennistunneista, uintikilpailuista, koulusta, kavereista jne, mutta enpä saa kovin monimuotoisia vastausia. Välillä oon keskimmäisen kaa tramppiksella pomppinut ja pleikkaa pelannut. Ja hän lämmitti mieltä, kun kertoi mulle anfissa olessamme, miten kivaa oli olla polkuveneillä merellä ja sanoi, että mikset sinä tullut, olisin halunnut että olisit tullut. Tunti mukavalta, selitin että jonkun piti olla vauvan kaa. poika nyökkäsi muka ymmärtävästi.

Oon nyt rääkänny itteeni lukemalla työvoimatoimiston sivuilta haetaan aupairia ilmoituksia.. Ihanan kuuloisia perheitä on liikkeellä. Kaikkee että työ vaan lasten kaa olemista ja kouluun kuskaamista ja viikko siivouseen osallistumista jne ja että maksaavat ihan jees palkkaa, mutta saa yös esim. bussikortin tai kielikurssin tai jonkun niiden maksavan harrastuksen. Ja jotkut ihan sanoo, että au pair tulee tasavertaiseksi osaksi perhettä. mulle taas tuo äiti aamulla kertoi että lauantaina on uusi vuosi, että vinkki vinkki. Koko suku tulee käymään, sulla on vapaailta, vinkki vinkki, eli suomeks sanottuna älä ole kotona. No ei mulla kyllä oo mitään paikkaa minne mennä, kaikki kaveritkin on suomessa. (miks mä aina sanon, että kaikki kun eihän mulla oo kun yks.). Ihnaa kyllä olla täälläkin, kun noi ravaa synagogassa ja on jotain rituaalisia juhlalounaita joihin ei ulkopuolisten(minun)  haluta osallistuvan. Kyhjötän varmaan yksin täällä omassa huoneessani koko päivän, kivat. irmu vaivaannutavaa mulle ja noille muille.

Mielessä vaan pyörii nyt kaikki epäreilut jutut joita oon kokenu ja poissa kaikki hyvät hetket. Muta harmittaa ajatella, että mitä kaikkee mä olisn voinu saaha jos olisin vähän nähnyt vaivaa tai ollu rohkee ja vaan lähteny. siis onhan mulla ollu paljon hyvää täällä, mutta aika paljon tuota pientä inhottavaa syrjimistä. Mä vaan haluun, että se seuraava au pair on paremmin kohdeltu ja muuta. tai että se lähtee heti alkuun jos tuntuu siltä. Minä ainakin aijon hänelle kertoa rehellisesti kaiken mitä kysyy, muuten rehelisesti kaiken hieman sensuroiden eli en mitenkään ala haukkua tota perhettä tai mustamaalata, kerron vaan että perusongelman ydin on että mä tulin vahtii lapsia mutta jouduinkin siivoojaks. tällä hetkellä kuukaus kuulostaa ikuisuudelta, mutta kai se nopee menee...