Oli kyllä niin perus tyypillinen lattee päivä kun vaan voi olla. Aamu alkoi ihanasti, kun en löytänyt mistään daddy longleggiä, joka oli illalla nukkuman mennessäni täällä majaillut. "kivat, ihminen syö noin kaheksan tollasta elämänsä aikana nukkuessaan suu auki, tossa oli mun yks". Ja työpäivä alkoi perheenisän kalastuskassin (oli ollu vuorokauden mittaisella reissulla) purkamisella. Ei hyvä. Ei kuulu au pairille!!

Joo, oon myös paljon tänään miettinyt noita au pairin oikeuksia ja velvollisuuksia ja miten ne on mulle täytetty ja miten oon ite toiminu. ja sitten oon herkutellu ajatuksella jotenkin näpäyttää noita... Ehkä en, haluun olla hyvä au pair. Toivon vaan koko sydänmestäni, että seuraavaa kohdellaan paremmin. Tasaväkisemmin ja lupaukset pidetään tai ei luvata ollenkaan.

Ainiin, aamullahan olin kettuuntunu, no tolle isälle tietty, mutta vähän myös äitille. Kun juteltiin tosta mun vikasta viikosta täällä ja sen seuraavan ekasta, päätin vähän koklata kepillä jäätä: "kammoksuttaa ihan miten mä selviän laukkujeni kanssa Lontoon metroissa perjantairuuhkan aikaan... Kuitenkin kaks isoa laukkua ja laptop.." Joku hullu optimisti sisälläni nimittäin sanoi, että toi äiti tajuu että mahotontahan tuo on yksin ja tarjoutuu heittää mut waterloolle asti ja sieltä voin sit ottaa junan, koska kai ne olis mut lentokentälle vieny, jos olisin suoraan lentäny. Mutta ei. Hänen ideansa oli, että vien vaan yhen laukun silloin perjantaina ja palaan joku päivä hakemaan loput kamat ja teen saman reissun uudelleen. Hei haloo!... Herää pahvi. En tietenkään, sehän on yhteen suuntaan joku 3h, jopa olikin, 4 kevyesti. Että se siitä. Vieköhän ne mua ees juna-asemalle..

kaikkea tälläistä päässäni on pyörinyt. ja tulijaiset, oon jo lähes sressissä niiden kaa... Ja mitä pojille, nilläkin on kohta synttärit.

Ainiin ja löysin ja tapoin Daddy LongLeggin myöhemmin vaatteita silittäessäni. Eka elämässäni, toivottavasti vika. ja ps. DLL= lapin itikka.