Ai kun tuntuu taas hyvältä. On ihanaa vaan katsoa ikkunasta ulos ja nauttia siitä. Mulla oli maanantain ja tiistain niin kipeä pää, niin kipeä, että ei päässä ollut kyllä mitään ajatuksia. Maanantai aamun vedin sisulla läpi, mutta illalla en enää jaksanu mitään silitystä ja menin jo kuudelta nukkumaan. Mutta koska koski niin paljon, eihän se uni tullut. Tiistaina vaan makasin neljään saakka ja sitten olinkin ihan ok. Vähän päässä särähteli ja valosta en tykännyt, mutta aijempaan verrattuna olo hyvä. Eilen ja tänään on sitten menny ihan normaalisti. ironista vaan, että jalka on tehnyt come backin. Tai siis toi jalkakipu. Pitää varmaan vaan kestää. Kun ei se oo silleen rajottavaa kipua.. Kyllä kai mä kävellä voin normaalisti, joka askel vaan tuntuu inhasti. Mutta rappuset on tietty hirveet. Mietin kuitenkin, että ei kai auta jäähä "sislle makaamaan", kun millonkas se alkaa vahvistua taas ja tottua normaaliin elämään jos ei liikkeessä. Eilen illalla kävin rennolla tunnin kävelylenkillä ja tuntu ihan hyvältä (ööh, miten kipu voi tuntua hyvältä?? Mutta ymmärrä pointti, ei tntunu siltä että tää ainakaan olis huonoksi.) Tänään vois tehhä saman. Ja sitten oon yrittäny kaivella kaikki maailman venytykset jostain muistinperukoilta ja niitä sitten oon testaillu. Kyllä musta vielä fysioterapeutti tulee.

Näillä on yks uus ihana juttu: pähkinäpurkki. Siis ennen näillä oli keksipurkki ja karkkipurkki, nyt on pähkinälle oma. Se on täynnä jos vaikka minkä sortin pähkinöitä ja rusinoita, niitä on hyvä napata muutama kun himo ruokaan yllättää. Aloin vaan miettiä sitä kun noissa pähkinöissähän on n.520 kcal 100 grammassa eli saman verran kun suklaassa. Mutta kuitenkin pähkinät on terveellisempiä. Niin mietin, että mistä ne kalorit tulee. Kun noi on orgaanisesti tuotettuja pähkinöitä, eikä niihin oo lisätty mitään. Ja ei kai pähkinät luonnostaan sisällä paljoo rasvaa/suolaa/sokeria.. Eli mistä toi huima kalorimäärä tulee? Minä en ymmärrä. Pitää vaan ola liikaa nappailematta.. Mutta oon keksiny tähänkin säännön: työaikana ei saa ottaa ja kun otan vapa-ajalla, pitää aina yhtä pähkinää kohden juoda yksi kulaus vettä. (juojuojuovettähuuhtelehuuhtelehuuhtele). On nimittäin taas alkanu kilot kerääntyä navan seutuvile..Se alue on riesa. Sillonkin, mollon painan vähemmän kun tänne tullessani, mun maha on paksumpi kuin tultaessa. Inhoon sitä tälläsenä löllönä. Paitsi että se ei oo ees löllö, sellanen iso kova pallo. Ja nytkun en voi vielä kaiken huipuks tehdä mitään, kun jalka ei anna juosta, eikä kävely enää silleen auta, kun oon totuttanu kroppani tohon juoksurääkkiin. (vai tottuuko kroppa?) Ainut mitä voin tehdä, on: a. juo juo juo b. feikkihyötyliikunta ("ooh, tarvitsen postimerkkejä.. Lähdempäs ostamaan niitä pääpostitoimistosta jonne on puolentunnin matka, vaikka lähimpään olisi matkaa vaan yksi minuutti".) c. rukoilla

........ No ei vaan, vika oli vitsi xDDDDD. Onpas laadukkaat vitsit mulla.. Mutta hei, kaikille uus hyvä juttu jota kannattaa laiskuuden iskiessä käyttää kotona. Tapahtui näin.Host mamani oli tehnyt pojille ja ystävilleen voileipiä lounaaksi ja pojat nauttivat ne siisteyssyistä ulkona. Mutta aterian päätyttyä nuorempi poika ei tuonutkaan muiden lailla lautastaan tähteineen sisälle.

mama: "****, coul you bring you plate in, please."

poika:"Look, I want to give them to birds".

Eli jatkossa, kun ette jaksa siivota ruuanjämiänne pihalta, sanokaa vaan että haluatte ruokkia lintuja. Paha au pair muuten, repesin. Tuo aiheutti perheen isälle aivoriihen, sillä jotenkin keskustelu eteni niin ,että mama sanoi, että mun kannattaa kirjottaa toi joukonjatkoks ja mä sanoin, että joo, mun päivkirja tietää kaiken. Ehkä mun "EVERYTHING" -painotus autoi tota  isukkia tajuamaan ja havahtumaan siihen, että mä en todella välttämättä kerro aina vain niitä asioiden sileitä pintapuolia. Alkoi sitten arvailla mitä kaikkee mä oon niistä kirjottanu, ja mä aan hymyilin voittajan hymyä. Haah! halusin kuitenkin olla mukava, ja kerroin että ei mun päiväkirja oo mikään tarkkailijan muistiinpanovihko enkä mä tullu tänne vaikoilee niiden perhettä ja kaivaa kaikkia negoja asioita esille ja vielä raapustaisin ne muistiin. Vaikka just noinhan mä teen.