Hihihihihahahahhaaa!!!! Kuka on täysi-ikäinen, kuka kuka????? MINÄ!!!!!! Oon siis ihan innoissani, onko tuo enää ees luonnollista tässä iässä?.. Mutta on vaan niin coolii, mulle ollan oltu niin hyviä kaikilta tahoilta. Tää on todella ollut mun päivä. Paha vaan kun olin suunnitellu kyttääväni kellosta, että millon se tulee noin kakskyt yli kahteen, mutta just tajusin, että: "ohoh, kello onin jo yli kolme." Ja äiti (jonka kaa olin sillon skypessä) vielä muistutti, että:"minä kyllä synnytin sinut ihan suomen aikavyöhykkeillä..." Eeh.. aikaero, voi sitä riivattua. Eli nyt oon ollut jo 4h 18-vuotias. C-O-O-L.

Nukuin yön aika levottomasti, kyttäsin herätystä vaikka kertaakaan en antanu itelleni lupaa kahtoo mitä se kello jo näyttää. Vihdoin seitsemän, "hei älä koskaan ikinä muutu...." pärähti soimaan (hyvä herätys ääni. Kun halusin sellasen kappaleen, mitä mä en yhdistä mihinkään menneeseen tilanteeseen tai henkilöön, on nimittäin aika ikävä herätä johonkin vahvasti muistoja herättävään kappaleeseen, sillon lähtee koko päivä menemään oudossa sumussa, niinkun viime vuonna koko syksyn. Olin silloin kuin ikuisessa hypnoosissa) ja pääsin avaa lahjat. Kiitos siskoille ja vanhemmille. Kotiopettajattarelle: en eka millään tajunnu mitä ne karkit on!! Luulin, että se oli joku kimalle liima xDD. Eh, en tajunnu käyttää lukutaitoani.. Sukat tulee todelliseen tarpeeseen, olinkin jo oikeesti kauan halunnu ostaa tyylejä sporttisukkia, sillä mitään f*cking tennissukkiahan tää ei jalkaan vedä. Never!! Jefupeleissä oli pakko, mutta enää ei koskaan. Eli kiitos. Ja viivit & wagnerit on ihanii. Ja kirje kans hyvä, ällö se ylks "ukkeli". ZaZulle: Kiitos paljon!! Kirja on mieleinen, kun en kerta leffaa oo päässy näkee. Ja just tarpeeseen, saan canarialle lukemista. Ja olin tosiaan disneyssä nähny nitä mustanhelmen kirous kirjoja, mutta toi yllätti. Kiitos! Äiti ja isä: Demi ja kk-lehti kans canarialle, karkit aina tervetulleita (toisen pussin söin jo!!) ja koru on just mulle. Tykkääm siitä tosi paljon, just tollasen voisin itekkin ostaa. kiitos.

Sit mulla oli herkkuaamupala ja eikun töihin. Mukavasti host mama ja vanhempi poika heti onnitteli ja kerto, että LAHJAN saan myöhemmin kun kaikki on kotona. Olin niin yllättynyt ja onnellinen, säteilin vaan joka suuntaan. Töiden suhteen aika sekava aamupäivä, kun siivosin ja välissä olin vauvan kaa ja sit taas värkkäilin pojille lounasta jne.. Ja vessan katto vuotaa, nice.. Katto ihan tumma kun on märkö, lattialla lammikoita ja itse lattia kupruilee. Mutta oon helpottunut, sillä olin salaa mielessäni jo huomennu ton lattian kupruilun ja luulin, että oon pessy lattiat liialla vedellä. huh, onneks en ollut syyllinen. Mutta harmi homma toi, sillä se todella vuotaa ja paljon. ush.

Voi että. Oltiin vauvan kaa kaksin, kun ovikello soi. Menin avaa ja siellä oli näiden siivooja, aivan ihana ihminen. Hän oli tullut vartavasten tuomaan mulle lahjan!!!!!!! LAHJAN! Siis kyllä me ollaan tosi hyvissä väleissä, on mulle tavallaan sellanen yhdistetty paras kaveri ja tukihenkilö, mutta en jotenkin tajunnut että hänkin tykkää musta noin. Tosi kaunis kortti, sellanen siro ja tyttömäinen ja pieni sulkaa rasia yhestä taivaallisesta (ja taivaallisen kalliista) sulkaapuodista käärittynä sellaseen kauniiseen paperiin... Olin niin yllättynyt ja tosi iloinen, lähes liikuttunut. Ei sen olis tarvinnut! Ei sanat riitä kuvaamaan, miten kiitollinen olin tosta eleestä. Kiitos. Ihana ihminen.

Myöhemmin iltapäivällä, kun kaikki oli kotona, perhe antoi lahjansa. Sain kaksi lahjaa!!!! Oli ihana olla siinä kaiken keskipisteenä ja kääriä paketteja auki. Sain söpön hopeisen koirakaulakorun (snautserin) ja sellaisen jännän valokuvakehys tsydeemin: tosi kirjava, ihana ja siihen mahtuu 16 pientä valokuvaa, koska ne kuva paikat on pyöriviä. Sellanen tosi mun tyylinen. Ihanat lahjat!! On niin kiva huomata, että ne on oikein nähny vaivaa.. Ja se, että yleensäkkään sain lahjan, sillä ei sitä voi musta automaattisesti olettaa host perheeltä. Ja tää jatkuu. Sitten mut vaan istutettiin ruokailu huoneeseen ja ne alko kantaa ruokaa pöytään. Sipsejä, karkkeja, suklaata, sellasia mini suklaakakkuja, riisisuklaa kakkuja, juustosuolakeksejä, mehua ja SYNTTÄRIKAKKU!! Sellanen ihana "girlie": vaaleen liila (oko, väri ällö, mutta saatte anteeks kun kakku oli niin söpö) missä on sellanen ns. tyttötikku-ukko ja paljon kukkia jne.. Kun oon aina kaupoissa katellu noita ihania kakkuja, ja nyt mä sai oman!! Ja vielä 18 kynttilällä!! (puhalisin 16 ekalla yrittämällä, cool) ne oli todella suunnitellu tän, oon niin onnellinen. Niin ystävällisiä. Näin poikien pienestä ihmetyksestä, että niiden ei oo aikasemmin tarvinnu järjestää tällästä, kun au paireilla on ollut täällä kavereita ja mulla ei oo. Ihania, kun ottivat ton huomioon ja järjestivät "partyt". Ja mulla oli yks vieraskin, keskimmäisen pojan kaveri Ethan sattu olemaan täällä, sain siltä kortinkin. Thanks boy.

Eli siinä sitten syötiin, kuin sellaissa lastenjuhlissa konsanaan. E ookkaan aikoihin mulla ollut tuollaisia ruokakekkereitä, mutta nyt ehkä alan taas pitää. Kutsun kavereita ja hommaan mässyä. Se on mun näkistä touhua, sillä mä oon sellanen mässyttelijä ja makeenrakastaja. niin ja otettiin kuvakin musta, pojista ja kakusta ja mulla on tällänen tosi vaaleen punainen toppi, missä on paljettikukkia tossa pääntiessä ja päällä mun valkee bolero. Ja hiukset kerrankin kauniisti, ehkä ne nyt alkaa aina olla kun oon aikuinen. (toiveajattelua) Mä kyllä tein selväks perheelle, miten onnellinen oon että sain viettää juhlani täällä näiden kotona. Ei harmita pätkääkään, vaikka nää olikin sellaset tärkeät 18 vuotis juhlat. Ihania ihmisiä noi on mulle. Ei kaikki järjestäis tollaista.

Nyt ihailen 11 korttiani, jotka olen asetellu pianon päälle. Tosin viisi niistä on tältä perheeltä: yks kaikilta, yks kultakin pojalta ja sit toi Ethanin. Kenenkään kavereiden kortit ei o vielä tullut, mutta monet on kyllä tekstanneet ja muistaneet, kiitos teille. Itseasiassa paras kaverini (no eihän mulla o parasta, paitsi kotiopettajatar, mutta siis kuitenkin: se speciaali ja luotettavin) on ainut josta ei oo kuulunu mtään. Hmm..... Mutta kaippa se muistaa ainakin mielessään, kortithan voi olla myöhässä. Mä oon sellaoinen materialisti, että kortit merkkaa mulle paljon. Millainen tahansa, millä tekstillä tahansa, ne tekee mut iloiseksi.

Ainiin ja yks lahja jäi sanomatta. Sylikummini!! Se on tosi kiva, kun aina lähettää mulle jotain, vaikka oonkin jo näin vanha. Ja aina jotain persoonallista ja yllättävää. Nyt sain punaisen t-paidan, minkä hihan ja kaula-aukon reunat on mustat ja edessä on vinyylilevysoittimen kuva ja teksti: "äänilevy on ystävä" repesin. Just tollasistä mä tykkään!!!! Rakastan tekstipaitoja ja toi on vielä mulle sopiva teksti. Ja nyt on ton hyvän ystäväni naama kateudesta viheä.. Siinä paidassa ei oo mitään "labelia" taikka pesuohjetta, eli se ei oo mistään ihan tusinapaikasta ostettu. Eikä haittaa vaikka olis joltain torilta tai spurgupaikasta (ei, en vihjaile että tori on "spurgupaikka". se nimittäin ei ole), tykkäisin siitä silti. Kiitos kummillekkin. Ja kotiopettajattaren kummeille, joilta sain kortin.

Nyt on muutama tunti töiden alkuun, tarvii vaan olla tunti vauvan kaa eli tosi iisiä. Mitään ruokaa muhun ei enää tänään uppoo, sillä oon syöny niin paljon makeeta. Illalla sitten lenkille, mikäli ei oo ihan hillitön sade. Eli ihana päivä mulla on täällä ollut, ikimuistoinen syntymäpäivä. Vautsi vau, ihmiset on olleet niin mukavia.