Niin kun on jo varmaan tullu esille, en tykkää tosta isästä. Se on hirvee asioihin pakottaja, kaikki pitää aina tehdä miten siitä parhaalta tuntuu ja se vaan vänkää ja vänkää ja painostaa ja painostaa. Se saattaa tulla vaan kesken työpäivän kotiin ja sanoo tyyliin, että lopeta toi rehkiminen, älä ole aina noin ahkera, jätä vaan hommat sikseen ja mee relaamaan. Mutta kuvittele, jos joskus oikeesti jättäisin ruokailuhuoneessa kaikki huonekalut keskelle huonetta, mopin nurkkaan jne ja lähtisin menee. Varmasti tulis valitusta myöhemmin. Se ei tajua, että mulla on työajat. Viime viikolla sen vaan pakotti mut lähtee kiipeilemään tikkaille ja poimii jotain hedelmiä! Jotka nyt mätänee keittiössä. Ja tänään se vaan pakotti mut ja mun koneen yläkertaan, pakotti mut alkaa asentaa siihen jotain i pod ohjelmaa ja sitten keskeytti yllättäen koko jutun sanomalla, että ihan turhaa tää kyllä on kun tän pystyy asentaa vaan yhelle koneelle ja tää on jo asennettu meidän koneelle. Sitä ennen olin taas saanu kuulla olevani naurettava ,kun en kuuntele koneella musaa ja lataa pimeesti netistä.

En tykkää tosta!!!!!! Se on järkyttävää, miten paljon se häpee itteensä ja sillä aiheuttaa muille tukalan olon. Kysyin, että eikö sillä oo ketään atk nero kaveria, joka vois auttaa saamaan niiden netin toimivaan ja se sano, että se on liian noloo kysyä apua. Ja yks päivä just selitti, että heti kun mä lähen takas suomeen, se voi taas alkaa työskennellä kotona, kun se inhoo mennä talon ulkopuolelle. Sen unelma elämä olis, että kaikki pyörii sen ympärillä varmistamassa sillemukavan olon ja sen ei tarviis liikkua minnekkään, kuhan suutaan aukasee muita ojentaakseen (neuvoakseen, niin kun itse sanoo). Se häpee niin paljon, että ei oo kun muut. Ja mun mielestä se on noloo, eikä se että ei pysty kävelemään.

Se on hirvee tuputtaja pakottaja. Yks päivä hän päätti kokata itselleen ja vaimolleen lounaaksi salaatin savustetusta tofusta ja kysyi jospa mäkin haluisin. kerroin että en tiedä, mitä toi tofu on että jospa saisin masitaa ja vasta sitten päättää. Maistoin ja en tykännyt, maistui vaan savulle. Sanoin että ei kiitos ja aloin hommailla omaa ruokaa. Kohta se kuitenkin sano, että otahan lautanen. Mä sanoin, että ei kiitos. Se sanoi, että ota se lautanen. Minä sanoin, että en halua. Se sanoi että ota ja minä ja mama että en halua/ ei se halua. Ja uudelleen ja uudelleen. Ahdistun tollasesta.

Ja se aina hokee miten se ei tykää kiireestä ja ollaan nyt ajoissa ja vielä 5minuuttia lähtöön jne. Se vaan ei tajua, etä ei se riitä. että se mielessään päättää millon on lähtö ja laittaa ittensä valmiiksi au pairin ja vaimon avulla (tee valmiina, vaatteet valmiina, kengät valmiina), jos muutn ei oo valmiina. Noilla on aina lähtö hirveetä showta, kun mies on vihainen ja vaimo kiireinen ja lapset turhaantuneita. On varmasti vaikeeta äitille kun pitää kahta lasta ohjailla, vauva hoitaa ja vielä ittesäkkin pitäis laittaa kuntoon. uhs!!! Onneks toi äiti osaa pitää hyvin puoliaan..

En nyt kirjoita mitään tuosta pommijutusta. Ei sitä osaa edes tajuta. Tuntuu kun koko maa olis ihan tukossa. No halpaa pepsiä saa kaupasta ja muusta en välitä. Noloa mutta totta. Ehkä tuo koko asian karmeus sitten joskus kolahtaa tajuntaan. Ehkä.