Kuin mikäkin krapulainen kana rymysin tänään suihkuun (piti oikein kontata portaat) kello 08.05!!!!!!!!!!!! Sunnuntaina!! Ja voi että, tuolloin siis nousin ylös, olin kyllä jo kuudelta saanut kuulla vauvan itkut ja hieman myöhemmin keskimmäisen pojan ulvomisen, kun korva oli kipee. Ja ottaen huomioon, että menin yöllä nukkuu vasta lähempänä puol kahta ja ei oo kyllä hyvin nukuttuja öitä takana ennen totakaan, olo oli aika spurgu. Suihku auttoi.. Ja iso aamupala (jugurttia, appelsiini, viinirypäleitä, rusinapaahtoleipä viipale, mehua ja vettä).

Ulkona on pitkästä aikaa pilvisempi sää, toivottavasti ei kuitenkaan sada. Kurkkuun koskee, mutta jalka tuntuu jo huomattavasti paremmalta, eli jos vaikka särkylääke auttais. Ja tää pääkipu johtuu vaan valvomisesta tai mahdollisesta painostavasta säästä. Junassa on aikaa nukkua franz ferdinandin tahtiin<3... (byw, voiko jonkun tahtiin nukkua?)

Ainiin, toi säästä höpöttäminen sai mut muistamaan että mähän tulin vaan lukee säätiedotuksen, en kirjottelee.. Mutta vähän eilisestä ja sitten vielä loppukevennys.Eilen oli aika rankka babysittaus: alotinkin jo viideltä poikien ruualla, siitä vauvan kylpy, iltatoimet, nukutus, muta tosta se show vasta alkoi. keskimmäinen sanoi yhtäkkiä, etä hänellä on korvatulehdus. Ja heti perään, että haluaa soittaa äitille. Joku ammattiylpeys mullakin, inhoon jos lapset ei viihy lapsenvahdin kaa. Pysyin tiukkana ja vakuutin, että ei äiti voi lontoosta käsin tehdä mitään, sanoo vaan saman kun minä, että ota särkylääke ja mene nukkumaan ja jos aamulla vielä koskee, pitää mennä lääkäriin. En haluis olla mikään julmuri, mutta kun mä tarkkailin poikaa, se katsoi ihan ormaalisti telkkaria naurahteli ja sitten välillä ikäänkuin tuntui muistavan korvakivunsa.. annoin sitten sille puolikkaan vauvan särkylääkkeen laimennettuna noin 3dl vettä--> ei vaikuta just mitään, mutta poika kertoi noin 2min lääkkeen oton jaälkeen olevansa jo parempi. Onneks. Kun lapset meni nukkuu, katoin kaks leffaa: Back to the futuren ja Bring it onin. Molemmista tykkään tajuna, etenkin jälkimmäisestä. Rakastan urheiluleffoja. Sitten vielä perheen äidin parhaan kaverin mies soitti muutamia puheluita ja oli aika hankalaa. Se ja se paras kaveri on eroomassa, mies on kuuelma todella hankala, kohtelee vaimoaan huonosti ja "pelottelee" myöstätä perhen äitiä. Mulle on sanottu, että en saa kertoo missä noi vanhemmat on, jos se soittaa, mutta on vaikee valehella jos se suoraan kysyy. Voi että.

Loppukevennys: Olen aina saanut kuulla siskoiltani, että olen kuin frendejen Monica. Ehkä olenkin. Mulla on tänään ihan "ohou, Monica!" hiukset ja söin tänään paahtoleipäni lavuaarin päällä, etten murustelis. Eh..

Mutta nyt london calling, kerkeisinpä vielä vartinylin junaan.. see you!!