Ja nyt pakko sanoo heti alkuunsa, että jos eksyt sivuille ja luet kirjoituksia, niin pahoittelen jos bongaat jotain ikäviä kirjoituksia itsestäsi. En todellakaan ole kirjoittanut niitä haukkumismielessä, en pilkatakseni tai mustamaalatakseni. Sen kun vaan purin oloani "paperille". Pyrin kirjoittamaan aitoa teksitä, aitoja ajatuksia. Siksi olen esimerkiksi nimitellyt entistä tulevaa luokkaani. Tämän tein ilman parempaa tietoa, kuulopuheiden perusteella ja nyt jälkeenpäin voin sanoa, että tuo uusi ryhmäni oli parhain kaikista. Oikeesti, parempaa en olisi voinut toivoa. Ja sitten muut mielipiteet yksityishenkilöistä voin perustella sillä, että kyllähän jokainen ajattelee "mustia" lähimmäisistään aina ajoittain. Minä vaan satuin kirjottamaan ajatuksiani tänne. Ajatuksia, jotkaeivät ole enää samoja kuin silloin. Ok?=) like you all.

Nyt taas masennuin, ei huvita kirjottaa enempää.

Lähdin Englantiin, jotta voisin löytää lisää itseäni, koska syksy 2005 osoitti hyvin vahvasti, että täällä se ei onnistu. Ei tässä ajassa eikä minussa. Piti päästä pois. No Englannissa sain kyllä aikaa itselleni, välillä liiaksikin. Tavallaan se meni liian kauaksi, ihan toiseen ääripäähän. Koin toki rauhan hetkiäkin, hienoja sellaisia. Ja tarpeeksi useita, sillä 28.10 tuntui hyvältä palata kotiin.

Alkuhankaluuksien jälkeen aika meni hyvin, mutta sitten "unohdin taas itseni". Olin taas ihan purkissa. Jotenkin olin päästäny ajatukset taas samoille radoille. Ajattelin paljon muutaman vuoden takaisia tapahtumia, kävin mielessäni jo käytyjä keskusteluja uudelleen ja uudelleen, jossittelin eli yleensä ottaen elin taas vain menneessä. Oli lievä shokki tajuta, että täytän tänä vuonna 19 vuotta. Mitä, vastahan se oli 15? Ei hyvä, ei yhtään. 

Kesäloma tuli siis tarpeeseen. Oli mukava, että isän työpaikka oli uudessa paikassa ja kaikki oli täysin erilailla kuin viime kerralla. Ja enhän minä siellä kauaa ollut, muutama hassu viikko. Siitä alkoi sairasloma aika, jolloin puuhastelin myöhään yöhön kaikkea luovaa askartelua ym näpertelyä omassa huoneessani. Ja jotenkin monen kiemuran tai suoran kautta olin tässä onnellisessa hetkessä.

Ei oikeestaan ees haittaa, että kesäloma ei oo mulle kesälomaa. Tykkään olla näin. No tietty olis voinu olla kiva reissata jossain, mutta aina ei voi.

Nyt irc-galleriaan ja siitä nukkumaan.

Joo, ei tosiaan oo ollu mitään mun lempiaikaa nää männäpäivät. Oon torbedoinu kaiken, monta kertaa koko paska on helähtäny alas. Kovaa ja korkealta. On toki mukavaakin ollut mm. perjantaina, kun menin kaverin kaa sen mökille yöks. Mökki on erittääin alkeellinen ja saaressa ja ainut lajinsa edustaja niillä tienoilla. Siellä sai olla ihan rauhassa. Todella rauhassa, oon vaan kerran aiemmin elämässäni ollut niin rauhassa. Ehkä pääsen joskus uudelleen, ehkä en. Luultavasti siihen ekaan paikkaan en enää koskaan pääse, mutta onneksi muistan sen vielä tosi hyvin (ei reetta, en viittaa tässä nyt mihinkään "äidin masussa" kokemuksiin, vaan ihan toisaalle).

Mutta se helähtelevä kakka. Rikoin kaverin hienot aurinkolasit, toisen kaverin vanhempien kylmälaukun ja omat uudet äidinostamat kalliit valkoisen caprit. Jokainen joka mammani tuntee, tietää että harvemmin ostaa tyttärilleen kalliita valkoisia housuja. Nytkin puolivastentahtoisesti ja eikös tämä pösö heti toisella köyttökerralla saanut ne täyteen jotain mustaa. Oon jo melkein kaikkee kokeillu saadakseni ne puhistumaan. mäntysuopaa, fairya, vanish oxy actionia (joo-o), roll-on Beckhamia ja nyt vikana oljenkortena tajutujua valkaisijaa/tahranpoistajaa. Jos tuo ei toimi, lähtee maailmalle monta valituskirjettä. Mutta parasta toimia, "en nimittäin voi elää", jos ne jää likasiksi. Inhoon omaa elämääni tällä hetkellä. Toivoisin niin, että ne olis yhä valkeet ja ihanat ja kauniit ja uudet.

Ja paskojen paska. kaveri ei päässy yliopistoon, eikä täten aloita tänä vuonna opiskelua. Inhottava harmi ja surku kun se oikeesti näki ihan hirmuisesti vaivaa ja on hyvä. kakka universumi. Sitä voi aina syyttää.

Toinen outous on, että käsi on taas, lähes kahen vuoden katkon jälkeen, pois paikoiltaan. Siis oikein sanoen: oikea olkavarteni meni maanantaina sijoiltaan. Kylläpä se taas muistutti, mitä kipu on. Ja odottaminen. Ja lääkäripula.

Kolmas äimistyttävä outous on, että minulle tarjottiin KOLMATTA kesätyöpaikkaa! En tosin pystynyt ottamaan sitä vastaan, kun olen jo työllistetty by kirjasto ja isän työpaikka, mutta silti!! Se olis ollu kunnan teknisellä puolella eli puistari-hommia. Harmi, mutta on kyllä aika ihmeellisen hienoo, että kaks paikkaa halus mut vaan mun hakemuksen perusteella. Vähän mulle on oltu kateellisia.

Neljäs, hykerryttävä, outous on mun uus pissis-laukku. Sellanen iso, valkee ja "nahkanen". Ostin, koska repun käyttö ei nyt onnistu. No eilen kun menin kouluun, valehtelematta kaikki tytöt tuijotti mua ja kassiani. Jopa jotkut pojat!Yks tyttöporukka ja eritoten yks heistä mulkoili erityisen pahasti. Luulin sen olevan vainperuskateus -refleksi: kyllä minäkin välillä himoitsen toisten tyttöjen vaatteita ja omaisuutta. Mutta ehei, tänään selvis syy. Se koppavin tyttö saapui tänään kouluun olallaan laukku, joka näytti ihan halvalta versiolta mun laukusta!! Sellaselta yrittävämmältä ja kömpelömmältä. Siinä missä mun laukku on tyylikäs ja trendikäs vielä kun oon kolmekymppinenkin, tuo toisen tytön laukku kultasomisteineen näytti lähinnä yli-isolta lasten leikkilaukulta, joka on yritetty naamioida aikuismaiseksi, jolloin siitä tuli superteini. heheheheheeee. Hirveen leso lause tää seuraava, mutta musta mulla on koulun hienoin laukku ja näyttävästi ainakin jotkut myötäilee. Rakastan vaatteita ja asusteita. Tyhmää vaan kun tää käsipatentti nukkaannuttaa kaikki mun villatakit.

Että tällästä täällä. Nyt aijon tehhä läksyt, jotta voin ottaa viikonlopun relasti.

Maallisempiin aiheisiin. Sain eilen myös ysi plussan äikän erittäin vaikeasta aineesta ja olin ihan äimänä ja melkein haukuin open: Mun ainehan oli huono. No tänään oli oikee koe ja luulin onnistuneeni hyvin, mutta kotona tajusin etä sössin ihan täydellisesti Minna Canth tehtävän. Hänhän on realismin ajan kirjailija, ei valistuksen. nolonolonolonolo...

Nyt sinne varkauteen!

Heräsin tänään jo ennen kuutta, aika luonnotonta, ottaen huomioon että menin nukkumaan tämän päivän puolella. Oon lukenu Mirkkaa, syöny aamupalaa (danone jugurttia ja banaanin), kähveltäny pepsi maxia, vaihtanu petivaatteet ja pukeutunu. Nyt oli tarkotus alottaa kouluhommat, mutta tää eka. Heh, oon ollut täällä vuodatuksessa jo vaikka kuinka kauan, mutta koskaan en oo saanu aikaseks lukee muiden blogeja. Laiska. Siksi varmaan kukaan ei koskaan lue tätäkään. Ihan kiva, itellenihän mä tätä kirjotan.

Eilen illalla olin kaverin kanssa ajelemassa läheisessä kaupungissa, siskonkin luona käytiin pika pikaa. Kyseinen kaveri on jostain kumman syystä aina tosi "kopean" oloinen, kun ollaan jonkun mun perheen jäsenen kaa, joten en viittiny rääkätä kauempaa. Muuten tosiaan vaan ajettiin ja sain kuunnella hänen puhettaan elämästänsä. No intoiltiin me Placebookin, pakko saaha ne liput!!!!!! Sitten käytiin vielä teinisti abc:llä ja sitten, mun pyynnöstä, Film townin kautta kotiin. Siellä mä sitten join paljon pepsi maxia ja tein matikan läksyjä. En eilisiltana tajunnu, mutta en saanu yhtään tehtävää oikein. Ihme, että jaksoin väkertää. Geometrisen lukujonon summa suchs!

Noniin, nyt voisin aloittaa ahkeroinnin. Psykan naputteluu ja ruotsin sanojen lukua. Jossain vaiheessa vois mennä lenkille kaverin kaa ja illalla jumppaa  ja äänestämään. Cool man.

Muuten oli mukava jakson eka koulupäivä. Ruotsissa oli vähän ala-aste meininkiä, kun piti vaihtaa paikkoja yksien "pulinapoikien" kanssa. Nyt en sitten nään mitään, kun sellasia leveä selkäisiä jäpiköitä töröttää tukoittain edessä. Kivat. Mutta muuten ihan jees. Sainkin viime kurssin kokeesta 9+ eli tuosta on kiva jatkaa. Tortaina verbikoe, pitää lukee eri hyvin. Vapareilla abi-kamuni auttoi mua edellä mainitun aineen läksyissä ja yhissä opo-jutuissa ja sitten äänesteltiin kaikkia abeja abiäänestykseen. Vikana oli sitten maantietoo ja yllättäen kurssin alku oli ihan jees, vaikka oon aineessa huono ja vaikka oli tuplatunti. Vieressäni istuu eräs tyttö, jota en tunne, mutta käyn samassa aerobikissä ja joka vaikuttaa aika lesolta ja teiniltä. No osoittautui ihan mukavaksi ainakin näin ensitapaamiselta. Ei kannattais välittää ennakkoluuloista.

Nyt yritän täyttää joitain työpaikkahakemuksia kesäksi ja vaikka lukee ruotsii. Hrrr, tää kone suorastaan hohkaa kylmyyttä!! En tajkua, miks alakerrassa on näin kylmä.